Oli vihdoin aika korkata tämäkin kalastusmuoto tältä kaudelta käyntiin. Uusi kaikuluotain tuli hommattua ja kun sen sain asenneltua veneeseen, niin poltteet vertsuttamaan olivat jo todella kovat.
Uudet siimat setteihin ja pieni välinetarkastus, kaikki oli valmista.
Launtaina lähdin yksin liikkeelle, Toni oli edustustehtävissä perhomessuilla.
Pienehkössä tulvassa oleva joki ja tuuli eivät ne helpoimmat olosuhteet ole, mutta pienen paikkojen arpomisen jälkeen pääsin vesille.
Luotaimet päälle ja kaloja etsimään, nopeasti kaloja alkoikin näkymään pikkukalamassan ympärillä ja seassa.
Pääsen aika nopeasti tarjoamaan jigiä hienolle vähän pohjasta irti olevalla kalalle, varovainen nousu aivan kiinni jigiin ja siitä takaisin pohjaan. Ei maistunut.
Pieni jigiralli päälle ottipeliä etsiessä ja löytyyhän se, downsize tuntuu olevan päivän juttu ja hauet käyvät hulluna kiinni pienemmällä profiililla oleviin kumeihin. Osa hauista tuli haukimaisesti ”heti täysiä”, kun kumin huomasi ja osaa pidin aivan varmoina kuhina kunnes kalat veneen vieressä näin.
Kaiken kaikkiaan kymmenkunta kalaa ylös joista isoin jossain 6 kilon tuntumassa, erittäin hienoa hommaa taas talven jälkeen.
Kauaa ei tarvinnut seuraavanakaan päivänä kaloja etsiä ja nopeasti ensimmäiset kalat käyvät jigejä maistelemassa. Aurinko paistaa melko pilvettömältä taivaalta ja kuhina rantapuskissa vaan kiihtyy.
Kelin lämmetessä kalat muuttuvat selkeästi passiivisimmiksi ja häviävätkin välivedestä ja pikkukalaparvien reunoilta. Jokusia kaloja löydetään sieltä täältä ja niitä ottamaankin saadaan, kuitenkin selkeästi edellispäivää hitaampaa kalastusta.
Varmoja kuha havaintoja ei yhtään saatu, taisivat olla virtausta piilossa jossain. Odotellaan hetki että haukien kutu menee ohitse ja vesikin laskee niin homman pitäisi muuttua vielä hauskemmaksi, vaikka hauskaahan se jo nyt oli.
