Olin tosin viikolla käynyt jo työpäivän jälkeen hieman testailemassa uutta väriä ja vielä hyvin tuloksin. Kappaleitakin jokunen ja isoimpana 95-senttinen hauki silppuparven lähettyvältä.
Saimme Tonin kanssa vihdoin vapaat osumaan samaan aikaan ja kun avovettäkin löytyy, niin ei ole vaikea arvata mitä suunnitelmissa oli. Sen ison kutemattoman etsintää.
Ensimmäiseksi päiväksi valittiin tuttu paikka, josta on hyviä kaloja löytynyt. Tuulta reippaanlaisesti ja puolipilvinen keli.
Ei ihan se mitä toivottiin, mutta näillä mennään.
Eikä kauaakaan kun Tonin vapa niiaa, patin päältä Slayeria puree hieno kuntoinen metrikala. Mahtava alku päivälle.
Löydämme ison pikkukalaparven, jonka seassa ja alla haukia näkyykin kaiussa, näitä emme kuitenkaan saa kiinnostumaan kumeistamme. Jatkamme kalojen etsimistä, saamme muutaman kalan ja tärpin sieltä täältä, mitään ”koodia” päivään emme kuitenkaan keksi.
Illan jo hämärtyessä, lahnaparven reunalta tärähtää kumiin jotain painavaa. Heti vastarin jälkeen on selvää että nyt koukut upposi johonkin isompaan. Juromista syvällä ja veneen vierellä pintaan ja haaviin, menipäs hienosti.
Itse en kalaa ole nähnyt vielä kunnolla, mutta Toni sen kokoa hehkuttaa.
Harvoin kaloja punnitsemme, mutta tämä on silmäpuntarissa niin iso että uskomme ensimmäisen kympin olevan totta. Ja onhan se, 11.1 kiloa erittäin paksuselkäistä mahtihaukea. Edellinen ateria paistaa vielä vatsassa. JES!
Tämän jälkeen on takki aika tyhjä, kalastamme vielä hetken, mutta mitään erikoista ei siiman päähän osu. Olipas hieno alku!
Toiseksi päiväksi valittiin uusi paikka, tämä tuo aina mukavan lisän hommaan kun pääsee luotaamaan ja etsimään kaloja täysin tuntemattomista vesistä.
Tovin luotailujen ja ajeluiden jälkeen löydämmekin otollista paikkaa, paljon pohjanmuotoja, syöttikalaa ja vettäkin tarpeeksi.
Hinkataan ja hinkataan kunnes se odotettu tärppi tulee, Toni hetken luulee kumin jääneen pohjaan, mutta pohjan lähdettyä rauhallisesti liikkeelle totuus alkaa valjeta, nyt on ISO! Mutta tätä leikkiä kestää vain ensimmäisiin päänheilautuksiin ja kala irtoaa.
Tämä karkuutus jäi kaivelemaan, kalastamme paikkaa vielä tovin, kunnes tuuli yltyy sellaiseksi ettei hommasta enää tule mitään. Ajelemma tuulen suojaan syömään eväitä, tuulen vaan yllyttyä päätämme suunnata rampille ja lopettaa päivän kesken. Tonille tärppi, itselle mahtava tärpitön ämpee.
Kolmantena päivänä alkaa jo tuntumaan. Kunto on mennyt huonoksi kun ei meinaa enää jaksaa, mutta vesille lähdetään.
Rantaan saapuessa huomataan että kova tuuli on myllännyt veden melko sameaksi. Paikka on tuttu, mutta haukia ei tahdo tutuilla paikoilla olla. Pikkukalat löytyvät, mutta edes pieniä saalistajia ei kaiun näytölle piirry.
Kokeillaan monenlaista paikkaa ja vihdoin tärppi tulee. Tasaiselta savipohjalta johon ei kaikukaan piirtänyt mitään. Nätti 90-senttinen hauki käy käsissä. Samalta paikalta tärähtää toisenkin kerran, nyt 10 senttiä enemmän mittaa. Tasan metrinen hauki käy valokuvaamassa itsensä.
Tuuli alkaa taas olemaan sanoisinko raju, Supersään lupaama 5 metriä sekunnissa on todellisuudessa paljon enemmän.
Päätämme yhdessä tuumin suunnata takaisin rantaan, päätös on oikea koska paluu matkalla alkaa aallot olemaan sellaiset että 420 Suvista alkaa ominaisuudet loppumaan.
3 asteisessa vedessä uimakeikka ei varmasti ole hauska kokemus, vaikka päällä Ursuittia onkin.
Vaikka kalastuksesta pidämme, niin henkemme kaupalla sitä emme tee. Tovi rannalla istuskelua ja päätämme pakata kamat autoon ja lähteä. Erittäin hienot kolme päivää takana, vaikka tuuli olisikin saanut olla maltillisempi.
Uusi ennätys omalle kumille ja muitakin hienoja kaloja, ei voi olla kuin tyytyväinen.
