Perjantaina lähdin yksin uhmaamaan tuulta joelle ja suunnitelmissa oli kuhan vertikaalijigaus. Aluksi homma vaikuttikin lupaavalta kun välivedestä löytyi suhteellisen lyhyen luotaamisen jälkeen muutama nätti kaari.
Montaa eri jigiä pääsin kaloille tarjoamaan, mutta se lyönti jäi harmillisesti puuttumaan. Hitaasti nousee aivan jigiin kiinni, mutta ei lyö.
Hauet olivat purulla ja löivätkin tuttuun tapaan, no nämä eivät pysyneet. Tässä vaiheessa alkaa tuuli olemaan sitä luokkaa että hommasta ei tule enää yhtään mitään. Hieman harmistuneena jätän päivän kesken ja painelen rantaan.
Seuraavana päivänä Toni istuikin tutusti keulassa, tuultakin oli luvattu huomattavasti edellistä päivää vähemmän.
Haukishädit ja vertsuvehkeet mukaan ja vesille. Ensin tovi haukien kiusaamista vertikaalijigaamalla, passiivisia ovat, yksi tärppi.
Sen jälkein vaihdettiin uisteluun ja slayeriin iskeekin noin neljän viiden kilon kala, munat sentään pois padasta.
Aurinko alkaa laskemaan ja kesken uistelun 2D kaikuun piirtyy todella iso kala. Uistellaan sen yli, kelataan kumit pois vedosta ja laitetaan vertsuvehkeet iskuun.
Molemmilla kova usko että nyt nousee iso kuha, mutta mitä ihmettä, emme löydä enää merkkiäkään kalasta. Luotaamme ja luotaamme mutta kala tuntuu hävinneen yhtä äkkiä kuin se ilmestyikin.
Saamme viimeisillä valoilla vielä muutaman tärpin, mutta nämäkään eivät pysy. No hieno ilma oli sentään ja muutenkin tutun hauska päivä vesillä.
Seuraaviksi päiviksi päätimme jalkautua Loimijoen rantaan toutaimia etsimään. Mukava välillä mennä kalaan ihan vaan reppu selässä, eikä raahata karmeaa määrää kamaa mukanaan.
Kaloja löydämmekin muutaman kosken vaihdon jälkeen ja pääsemme näkemään melko varmasti kututapahtumaa. Mikä ei ainakaan omiin silmiin ole ennen osunut.
Hienoja kaloja ovat kyllä nekin, odotamme innolla kun pikkukalat saapuvat virtapaikkoihin ja toutaimet niiden kimppuun agressiivisesti käyvät. Isoja kaloja ei siis osunut, mutta kaloja sentään ja muutenkin saatiin nauttia hienoista keväisistä keleistä.
