Sanotaan aluksi vaikka huh huh, niin huikeaa kalastusta kesäloma on (ainakin omalla mittapuulla) tarjoillut tänä vuonna.
Ainoaksi ”tavoitteeksi” asetin saada ison kuhan vertsuttamalla joesta.
Tuo tavoite täyttyi, mutta hieman kliseisestikin sanottuna matka saattoi tässä tapauksessa olla päämäärää huikeampi.
Vaikka iso kuha onkin mahtava ja haastava kalastettava, niin ovat hauet silti lähempänä omaa sydäntä.
Kyllä se iso kuha tulikin, ei mikään iltalehden sivuilla näkynyt ”tanhupallo” mutta oma ennätys. Hieman ennen puolta yötä 85-senttinen ja 6.3-kiloinen kuha hyväksyi vihdoin 8-tuumaisen Pelagearin värissä Power Bleak.
Monia isoja kuhia löysin ja opein ehkä hieman missä ne aikaansa viettävät mihinkin aikaan, mutta jigiin lyömään niitä on tuskaisen vaikea saada.
Milloin ne ovat niin pinnassa ettei suvi mahdu kalan ja pinnan väliin, ne pelkäävät kaikkea niille tiputettavaa ja syöksyvät heti pohjaan tai eivät vaan lyö vaikka jokaista jigiä innolla tulevatkin katsomaan.
Pari harmittavaa tiputustakin sattui ennen kuin tuon kuhan ylös sain. Mutta tuli sentään, harvoin on kamojen pakkaaminen ollut niin kevyttä kuin tuon kuhan jälkeen keskellä yötä.
Ja sitten hauet mitä tuli täsmättyä ”sivuosumina”. Metrin päälle osuvia tuli useita joista kaksi isointa puhkoivat myös kerhorajan.
Toinen 117-senttinen 11.8-kiloinen ja toinen 115-senttinen ja 12.4 kiloinen mörssäri.
Tuo 117-senttinen kävi uudestaankin ylhäällä, kun se tuli Annan ahvenvaappuun kesken vetouistelun, hienosti kala väsytettiin vaikka taisi olla toinen hauki minkä elämässään sai.
Haukien määrä kaiussa kyllä yllätti, viime vuonna niitä ei tahtonut näkyä ollenkaan. Saattoi toki johtua kesästäkin mikä oli ennätyksellisen kuuma. Mutta tänä vuonna ne ovat olleet selkästi välivedessä saalistamassa ja vain odottamassa että jigiä tippuisi naamaan.
Täsmävertikaali on muutenkin maistunut nyt erittäin hyvin, siinä on jotain niin koukuttavaa. ”Luotaan vielä tuon paikan äkkiä” tai ”yksi tiputus vielä” on usein mielessä kun tarvitsisi alkaa suuntaamaan pois vesiltä.
Ahvenen täsmäystäkin tuli kokeiltua, ensimmäinen reissu antoikin hienoja yli 30-senttisiä raitapaitoja, mutta sen jälkeen on useammin siimanpäässä ollut pieni kuha, tai iso särkikala.
Myös noita joen matalikoita ja koskia on tullut kierreltyä rantamiehenä, mukavaan rentouttavaa puuhaa nakata reppu selkään, vapa käteen ja lähteä kävelemään rantoja pitkin.
Mutta on kalastus taas tarjonnut parastaan, vesillä on tullut oltua paljon ja jokaisesti hetkestä on nautittu.
