Kauden avaus

Tätä hetkeä ollaan taas odotettu, pitkä ja synkkä talvi on selätetty ja maaliskuun auringonsäteet jo lämmittävät. Avovettäkin alkaa löytymään ja hauet tankkaavat ennen kutua.

Vihdoin myös meidän vapaat ja kelit osuivat yhteen niin, että vesille päästiin. Paikat oli tietysti katsottu etukäteen jo valmiiksi, olihan siinä ollut koko talvi aikaa miettiä missä kausi avataan.
Toinen paikoista oli jo ennestään tuttu, niin sanottu ”isonkalan paikka”. Toiseksi paikaksi valittiin meille uusi paikka, tosin tietoa paikan kaloista on kylänmiesten jutuista ongittu ja muutenkin paikka näytti talven skouttausreissulla varsin potentiaaliselta.

Sääennusteiden perusteella valittiin tuo meillä uusi mesta ensimmäisen päivän kohteeksi. Välineiden tarkastelua moneen kertaan, huonosti nukuttu yö, lisää välineiden tarkastelua ja viimein saatiin yhdistelmä liikkeelle.

Pientä alkukankeutta oli havaittavissa kun vesille päästiin, niin miehissä kuin kalustossakin. Tavarat eivät löytäneet paikkaansa niin automaattisesti kun syksyllä ja yksi akunkenkäkin tuli siinä temmellyksessä väännettyä rikki.
No saatiin onneksi kaiku toimimaan, jotenkin siitä on tullut riippuvaiseksi, vaikka monta vuotta ollaan ilmankin pärjätty.

Lopulta kamat löysivät paikkansa ja päästiin tiputtamaan Rutava Slayer ensimmäistä kertaa tositoimiin. Uistelimme syvää penkkaa, pienen karikon kohdalta heti ensi tunnilla tärppi.
Olemme molemmat varmasti yhtä ihmeissään kuin siiman päässä ollut kalakin. Vastaiskukaan ei siinä hämmennyksessä lähtenyt, mutta onneksi kala pysyi haaviin asti kiinni.
Kauden ensimmäinen kala ylhäällä. Huhhuh mikä fiilis. Mitta näyttää 98-senttiä ja kroppaakin löytyy, onpa hieno kala. Mahtavaa tätä on taas odotettu.

Saamme saman karikon ympäriltä vielä 96-senttisen hauen ja muutaman tärpin päälle. Tämä paikka hiljenee ja lähdetään etsimään kalaa muualta.
Lahnaparven takana, joen sisäkaarteessa näkyy kaiussa iso kaari. Jussi heittää ilmoille kysymyksen kalan ottihalukkuudesta ja hetkeä myöhemmin painava tärppi tulee.
Nopean väsytyksen jälkeen haavissa päivän toinen 98-senttinen, tällä on kroppaa vielä edellistäkin enemmän. Ylävitoset lentää veneessä ja saattaa joku pieni onnistumisen kiljaisukin kuulua.

Jatkamme kalastusta vielä hetken, saaden jokusen kalankin ja ennen hämärän tuloa poistumme vesiltä. Avauspäivän saldoksi jäi yhteensä kuusi kalaa joista kolme ylitti painon puolesta suurhauen rajan.

Seuraavaksi päiväksi valitsimme tuon ”isonkalan” ja ”yhden tärpin” paikan. Paikkaan ei tuuli pääse sopimaan pahasti ja sitä oli tälle päivälle luvattu varsin reippaasti. Tavaratkin löytävät paikkansa huomattavasti edellispäivää helpommin, eikä mitään saada rikkikään. Hyvä alku siis.

Pienen siirtymän jälkeen saavumme paikalle, hyvältä näyttää, pikkukalat ovat paikalla. Saattaa kaiussa joku kuhakin näkyä, mutta niitä ei nyt haeta. Nyt haetaan sitä suurta haukea, sitä yhtä tärppiä. Hetken kalastelun jälkeen se tärppi sitten tulee. Tonin vavassa tärähtää raskaasti. Juuri sieltä mistä sen oli tarkoituskin tulla, mutta irtoaa.
Keisari värisessä Slayerissä syvät hampaanjäljet pään seudulla. Olisi pitänyt jäädä, mutta ei jäänyt tällä kertaa. No näille ei voi mitään.

Kalastamme paikkaa vielä useamman tunnin saamatta mitään kontaktia kaloihin, tosin se antoikin jo sen mitä lähdimme hakemaan. Sen yhden tärpin.

Tämän jälkeen lähdemmekin keliä karkuun ja suuntaamme takaisin tulorantaan. Hieno päivä tämäkin vesillä, vaikka toiselle tärppi ja toiselle tyylipuhdas tärpitön ämpee. Näitä mahtuu varmasti lisääkin tähän kauteen, parempi tottua heti alkuunsa.
Kauden aloitus oli kuitenkin erittäin onnistunut kaikkinensa. Tästä on hyvä jatkaa.