Kyllä se kevät sieltä vaan tänäkin vuonna saapui, vaikka talvi tuntui taas pidemmältä kuin koskaan ennen. Oli lunta ja jäätä ja pakkasta ja kaikkea muutakin mistä en vain pidä.
Vesillähän on tullut käytyä jo montakin kertaa, mutta jotenkin ollut kiirettä eikä tänne ole kerinnyt reissuista mitään kirjoittamaan.
Jokihommat jäivät tänä keväänä aikalailla väliin, kun veneprojekti venyi eikä vapaita töistäkään oikein osunut kelien kanssa yhteen.
Mutta kyllähän niitä virtaavia vesiä vielä tänä vuonna mukavasti kerkiää kiertelemään. Veneprojektista tosiaan tarkoitus kirjoitella jokunen sana tässä tuluvaisuudessa, kunhan vaan taas kerkiää.
Järvet aukesivat loppujen lopuksi hieman normaalia aikaisemmin ja hauen prekutu-kalastus onnistui järvilläkin. Olikin mukava käyttää aamupäivä syvän veden luotaamiseen ja illemmalla siirtyä heittelemään kaislanreunoja.
Tuo heittely ilman mitään luotaimia on kyllä mukavaa vaihtelua varsinkin, kun veneessä on vihdoin keulamoottori, niin ankkurijumppaakaan ei tarvitse harrastaa. Ympäröivää luontoakin tulee tarkkailtua paljon enemmän kun naaman edessä ei olekaan Lowrancea.
Mutta kyllähän se täsmäkalastuskin maistuu. Onhan se hieno tunne kun napsauttaa luotaimet päälle ja alkaa etsimään isoja kaloja.
Kaloja on veneen alta tullut ongittua mukavasti, vaikka tuollaisen Jon boatin ohjaaminen aikalailla suvilla ajamisesta eroaakin. Pitkä päivä ja kalvossa rallaavat kuhat opettavat kyllä veneen ajoa.
Haukia ja kuhia on tosiaan osunut aika mukavastikin, isoin käsissä käynyt hauki on painanut yli 11 kiloa ja kuhassa ollaan jossain 8 kilon paremmalla puolella.
Tästähän tämä taas sitten lähtee!
Viettäkää mukavia hetkiä tänäkin vuonna vesillä ja toivotaan että tuo koronakin tuosta saadaan aisoihin.
Kireitä siimoja muttei hermoja!