Taas työviikko ohitse, mahdollisuus päästä kalalle, mutta keli näyttää karmealta. 7 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ei aivan ideaali keli vesille ole, mutta pakkohan se oli lähteä, niin kauheat poltteet olivat taas viikon aikana kerinneet muodostumaan.
Tänään liikkeellä ilman perämies Tonia. Vene ja kamajumppa luonnistuu kyllä yksinkin, aikaa vaan suttaantuu hommaan enemmän. Ilman mitään isompia häslinkejä vene vesille ja kamat kyytiin.
Olosuhteet hieman muuttuneet edelliskerrasta, mutta pienellä ajelulla pikkukalaa alkaa piirtymään kaiun näytölle. Aika laittaa Slayeri veteen. Eikä aikaakaan kun tömähtää, painava tärppi, raskaat päänheilautukset ja juromista syvällä. Erittäin hienolla kropalla varustettu kala on pian haavin pohjalla. Pituutta 96 senttiä, mutta painoa 8.2. Onpa hieno kala.
Irroitus ja muu touhu kalan kanssa sujuu normaalisti. Vapautan kalan ja jään paikalle hetkeksi fiilistelemään. Hetken päästä hauki nouseekin pintaan pyörimään, mitä ihmettä. Haen kalan takaisin haaviin elpymään ja vapautan uudelleen. Taas kala lähtee, mutta sama laulu, pian takaisin pinnalla. Haen sen taas haavilla kyytiin. Kalan ilmarakko on aivan kivikova. Hetki vielä haavissa ja teen päätöksen papittaa kalan. Ensimmäisen käsiin jäänyt suurhauki on tosiasia.
Näille ei voi mitään, osa harrastusta. Hauki kestää pyyntitapahtuman rasituksen hyvin, mutta silti näihin on aina mahdollisuus. No kala mukaan ja hyötykäyttöön. Päätettiinkin Tonin kanssa kertoa tässä blogissa mitä vesillä todella tapahtuu, ettei kaikki reissut mene aina ihan nappiin.
Päätän tovin rannalle istuskelun jälkeen lähteä vesille vielä hetkeksi, löydänkin patin reunoilta aktiivista kalaa. Käsissä käy kaloja neljän kilon molemmin puolin.
Nään kaiussa pari mahtikalaa, mutta en saa niitä ottamaan, kovasta yrityksestä huolimatta. Kaksijakoinen päivä, toden totta.
