Loppukevät ja alkukesä ovat olleet viileää, sateista ja tuulista. Kalassa ollaan käyty, mutta onnistumiset ovat olleet harvassa. Joelta muutamia toutaimia, puikkoja ja pieniä ahvenia. Ei siis mitään mullistavaa, mutta nyt kelien hieman lämmittyä on kalakin alkanut taas purra.
Eräs metsälampi tarjosi hienoja ahvenia. Mitään mittaa ei mukana ollut, mutta koko oli ainakin allekirjoittaneelle ”ahvennoviisille” ennätyssuurta.
Noita pieniä lähestulkoon nolla kalastuspaineella olevia lampia löytyy etelästäkin aika liuta, näitäkin tarvitsisi enemmän kierrellä. Plussana vielä, että näissä pystyy kalastamaan hyvin vaikka tuulisikin reippaasti.
Viikolla töiden jälkeen on tullut käytyä paljon noita kosken niskoja ja loppuja heittelemässä, pikkukalaa on paikalla ja se kerää myös sen syöjää. Tapahtuma rikkaita iltoja, vaikkei kokoa olekaan oikein löytynyt.
Pääsin yhtenä päivänä liukenemaan töistä hieman aikasemmin, keli oli melko tyyni joten vene kärrylle ja matkaan. Kohteena oli kuhat ja ahvenet, niin vertsuttaen kuin jigatenkin. Muutaman kuhan tutusta paikkaa löydänkin, kovasti ovat kaverit liikkeellä eikä jigikään tunnu kelpaavan kun vihdoin päälle pääsen tiputtamaan. Hankalaa, niin kuin koko kuhan kalastuskin ollut tänä vuonna.
Hetken ajelun ja penkkojen jigaamisen jälkeen viistoon piirtyy iso kala, siis niin iso että alkaa melkein jännittämään. 7 metriä syvässä paikassa vain pari metriä pinnan alla on iso kala.
Pidän kalaa varmana kuhana, ei kai hauki nyt tuossa tähän aikaan pyörisi. Pääsen nopeasti kalan päälle. Pieneen jigiin ei mitään eloa ja virta painaakin aika nopeasti kalan päältä pois.
Jigin vaihto isompaan ja uusi yritys, nyt herää. Nousee kuhamaisen hiljaa jigiin kiinni ja varovainen imaisu, vastari, hetki pelkkää painoa ja sitten alkaa isot pään heilautukset. Kala käy nopeasti pinnassa ja huomaankin että iso haukihan se onkin.
Ei kyllä harmita yhtään, niin paljon hauesta pidän. Nopean mutta kovan väännön jälkeen kala haaviin. Mittaa 106 senttiä ja edellinen ateria paistaa nielusta, tulkitsen pyrstön kuuluvan jollkein isolle särkikalalle. Muutama kuva ja kala takaisin, huh huh kun on hieno fiilis.
Hetki vielä jigailua, muutama pieni ahven ja tämän jälkeen repimään soutuvenettä heinikon läpi. Onnistuneen reissun jälkeen tuo kamajumppakin menee paljon joutuisammin kuin vähän heikommin menneen.
Nyt onkin vuorossa hieman väline huoltoa ja sitten suuntaammekin pohjoisen vesille.