Ensimmäisenä päivänä pukkasi hieman kiirettä eikä aivan ottimestoille kisan alkuun keritty. Tarkoituksena perjantaina oli selvittää minne helleaalto on aktiiviset hauet ajanut, eikä vielä varsinaisesti täyttää korttia. Uisteltiin syvänteen reunoja sekä heitettiin keskivitaikkoja. Aktiivisista hauista ei vain ollut tietoakaan, kaiussa kaloja näkyi, mutta niitä ei nopealla hinkkaamisella saatu ottamaan.
Heittelemällä muutama puikko sieltä täältä ja Tonin jerkin vieressä pyörähtänyt selkeä suurhauki olikin alkuillan ainoat tapahtumat. Syvästä kaislan reunasta löytyi ensimmäinen mittakala, buster jerkkiä purrut laiha 102 senttinen kala. Kisatilanne tuo väsytykseenkin hieman lisäjännitystä, nyt ei saisi kaloja tiputella, ainakaan selkeisiin omiin möhleihin, onneksi kala pysy kiinni haaviin asti. Illan edetessä emme kuitenkaan enää kontakteja isompiin kaloihin saa, muutama nätti kuha on ilmestynyt väliveteen ihmettelemään nopeasti nousseen pintaveden lämpöjä. Näitä emme kuitenkaan jaksaneet haukikisassa lähteä ronkkimaan. No yksi yli metrinen kortille, voidaan lähteä tyytyväisinä kotio nukkumaan hetkeksi.
Lauantaina keli muuttui vielä haastavammaksi, lähes täysin peilityyni järvi ja pilvettömältä taivaalta paahtanut aurinko ei helppoa päivää luvannut. Varsinkaan kun edellispäivänä emme pystyneet minkäänlaista koodia ratkaisemaan. Aloitettiin siis nollasta. Syvää, matalaa, vitaikkoo, penkkoja ja kareja. Kunnes päädyttiin erään lahden perälle, Toni sai nopeasti mittakalan ylös eikä kauaa mennyt kun omaa pigiäkin vietiin reilun 90 toimesta. Täytettä korttiin, Jes! Samalta paikalta kasvuston seasta viehettä seurasi veneen viereen reilusti yli metrinen kala, jota emme kovasta yrityksestä huolimatta saaneet enää kiinnostumaan vieheistä.
Raju keli alkoi ottaa miehistä jo mehuja pois ja päädyimmekin rantapuskien varjoon pitämään pienen tauon. Kalat olivat sulkeneet suunsa täysin ja seuraava parempi kala löytyikin vasta iltamyöhässä viimeisiltä valoilta. Matalasta sekin. No kortti enää yhtä kalaa vailla, kovalla uskolla siis viimeiseen päivään.
Sunnuntaina ei sentään enää täysin pläkää ollut, vaikka kuuma toki silloinkin. Taktiikka oli selvä, kalastaa paikat joista kaloja saatu nopeasti ja jäädä hinkkaamaan jos tapahtumia löytyy. Puikot olivat suunsa saaneet auki ja löytyi vidan seasta yksi vahinko kuhakin, isoista hauista ei havaintoakaan.
Kellon ylittäessä 12 alkoi jo usko pikkuhiljaa loppumaan, Tonin hehkutukset ”toninpäivästä” alkoivat laantumaan. Eikö tosiaan saada edes korttia täyteen? Yhtäkkiä tuulen yltyessä hauet saivatkin innon alkaa syömään, busaa vietiin monella heitolla peräkkäin syvemmän vitaikon päältä. Tästä lyhyestä ikkunasta kortti täyteen, huh huh mikä helpotus. Kisa aikaa jäljellä reilu tunti, mutta molemmilla niin suuri onnistumisen tunne että kalastus oli enää lähinnä heittelyä, kalatkin sulkivat suunsa yhtä nopeasti kun aukaisivat.
Loppujen lopuksi saimme viiden isoimman yhteismitaksi 451 senttiä joka riitti sijoitukseen 86/429.
Meidän kisahistorian tuntien voitiin olla todella tyytyväisiä tulokseen, normaalisti kala kortillekin on ollut tekemätön paikka. Mutta hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan ja toivottavasti olisi syksyllä uudestaan. Hattua päästä kaikille osallistujille ja voittajille onnea huikeista tuloksista.
