Tänä vuonna tämä mahtikisa järjestettiin ensimmäistä kertaa syksyllä, olimme kertaallisen innoissamme, sillä olemmehan me enemmän ”syksymiehiä”. Tai ainakin luulimme olevamme, no ollaan me vieläkin…
Syksyllähän homman pitäisi olla sisävesillä helppoa, uistellen aktiiviset pikkukalaparvien liepeiltä ylös ja loput sitten vertsuttaen. ”Helppoa viittä metriä” tuli jossain vaiheessa huudeltua, vaikka realistinen tavoite asetettiinkin kortin täyttymiseen. Treenit syksyn mittaan olivat menneet, no ei hyvin eikä huonosti. Isoja tuli, mutta mähinä tuntui puuttuvan. Erittäin passiivisia kaloja, välivesi haukea en edes muista nähneeni pitkään aikaan, tunnistaako sellaista edes enää viistosta? Luottavaisin mielin kuitenkin kilpailuun.
Aamulla hyvissä ajoin liikkeellä ja vesillä oltiin hämärässä ennen kilpailun alkua. Tägisana lappuun ja homma sai alkaa, matkalla ykköspaikoille tiputimme molemmat muutaman kerran jigin puikoille. Tärppi tuli välittömästi, jes ovat ainakin hieman aktiivisia.
Eikä aikaakaan kun tutulta paikalta löytyy iso hauki pohjasta. Pienellä sahaamisella Suvi päälle ja jigiä naamaan. Nousee! Nousee mutta painuu takaisin pohjaan tärppäämättä. Tämä toistuu jokaisen ison kalan kohdalla mikä löydetään, tai ei jokaisen, osa ei edes liikahda.
Uistelemme ja odotamme että syönti paranisi, mutta ei parane. Illan hämärtyessä on pienoinen epätoivo päällä, tyhjä kortti eikä lähelläkään tilannetta että siihen olisi kala saatu. Ei tämän näin pitänyt mennä.
No kotio vaihtamaan eväät ja samalla tehdään suunnitelmaan muutos, vaihdetaan paikkaa.
Sunnuntaina ennen auringonnousua rannassa. Toni kummastelee veden sameutta, onko se aina tälläistä syksyistä loimijokea? No ei tämä ainakaan eilistä huonommin voi mennä ja työnnetään vene vesille.
Aloitamme uistelulla, kivikkoa, penkkaa, tasasyvää niin välivedestä kuin pohjia nuollenkin. Eikä mitään, ei edes tärppiä. Kunnes luotaimeen piirtyy pohjaan selkeä iso kala.
Kelataan vehkeet ylös ja suuntaan kalan päälle valmiina tiputtamaan sille jigiä. Kaikki osuu nappiin ja kala lähteekin heti jigin huomattuaan hitaasti nousemaan sitä kohti, tärppikin tulee, niin kuin sen kuuluisikin aina tulla.
Ensi hetkistä lähtien on selvää että kala on iso, mutta haavissa vasta tajuamme sen todellisen koon. Rantaan hoitamaan mittaukset ja dokumentointi. Pituutta 116 ja painoa 13.4 kiloa. Huh mikä kala ja mihin paikkaan.
Tarvitsee myöntää että oma takki tyhjeni tämän kalan myötä aikalailla täysin, tosin eipä niitä pohjassa makaavia haukia olisi täydelläkään takilla saanut ottamaan.
Yksi hauki saatiin vielä mitalle, sentillä yli kisan alamitan. Ajelimme lopun aikaa kuhien, lahnojen ja ehkä muutaman hauenkin päälle, joista kuhat olivat ainoita mitkä jigistä kiinnostuivat.
Kisa meni siis samalla huonosti, mutta myös samalla erittäin hyvin. Ristiriitaistako. Hauskaa pidettiin ja syksyisestä luonnosta nautittiin, sehän se päätarkoitus taisi ollakin.
No ensi keväänä taas isketään. Iso kiitos järjestäjille, onnittelut voittajille ja hatunnosto muille tiimeille, hyvin vedetty!