Kevät oli taas edennyt siihen pisteeseen että oli aika kisailla HK Openin merkeissä. Mitään kilpakalastuksen suuria ystäviä meistä ei kumpikaan ole, mutta näihin HK Openeihin on silti ollut aina mukava osallistua. Ja olihan taas tänäkin vuonna hauskaa.
Ensimmäisen päivän taktiikka oli selvä, lähes tyynikeli mahdollisesti täsmävertikaalin suvilla vähän isommallakin järvellä. Tarkoituksena oli siis onkia isot kalat korttiin. Tunti kisan alkamisesta lowikan näyttöön piirtyykin tuttu ison hauen kaiku. Kumia kalan naamaan, rauhallinen nousu jigiin ja samalla Tonin vapa niiaa tyvestä asti. Nopeasti kala haaviin, mittaukset, kuvailut,raportointi ja kala takaisin syvyyksiinsä. 115-senttiä ja 10.4-kiloa, Tonin uusi täsmävertsu enkka ja erittäin hienoon paikkaan.
Löydämme illalla vielä toisenkin hyvän hyvän hauen joka saadaan pitkällä hieromisella ottamaan jigiin kiinni. 106-senttiä tällä kaverilla mittaa ja toinen nätti kala kortille ensimmäisenä iltana.
Lauantain ennuste lupailikin jo hieman huonompaa keliä. Tuulta näytti riittävän ja vielä ikävästä suunnasta. Valitsimme järven missä pystyy edes kalastamaan tuollaisessa kelissä.
Aamulla ennen kelin nousua luotailemme selällä syvempää vettä ja löydämmekin ne muutamat tarvittavat isommat kalat syvältä. Harmittavasti emme saa näitä kuitenkaan lyömään. Ne kiinnoistuvat jigeistä ja seurailivat niitä, mutta eivät vain ottaneet kiinni.
Sitten oli vuoro siirtyä aallokkoa karkuun heittämään matalempia ja suojaisempia kohtia. Heitimme kaikentyyppistä paikkaa, kusimatalaa, keskivitaikkoa, tuttuja lumpeita ja vaikka mitä.
Mitään edes hieman isompaa emme saaneet siimanpäähän eikä tietysti kortillekaan.
Lauantaina nollatulos ja kesken jätetty päivä. Ei ihan niin kuin olimme suunnitelleet.
Kisan viimeiseen päivään starttasimmekin aikasin ja suoritimme pitkähkön siirtymän järvelle. Löydämme nopeasti kutulahden penkasta hyvin pikkukalaa ja seassa näyttäisi olevan haukiakin. Saamme paikasta pitkän tauon jälkeen hieman yli 90 senttisen kalan kortille sekä useamman muun yli 80 senttisen hauen.
Toivo täydestä kortista elää siis vielä.
Kuusi tuntia, muutamaa pikkuhaukea ja karkuun uivia kuhia myöhemmin se täydenkortin toivo on jo hieman hiipunut.
Tästä alkaakin sitten erikoinen viimeinen puolituntinen kisassa. Pääsemme ison kalan päälle ja Toni tarjoaa jigiä sen naamaan. Isolle hauelle tyypilliseesn tapaan rauhalliset liikkeet on tälläkin kaverilla ja tärppikin on tuttu imaisu.
Tämä kala kuitenkin irtoaa ennen kuin kerkiämme näkemään sitä.
Nauran itse niin että mahaan sattuu, mutta Tonia taitaa karkuutus hieman harmittaa, no sattuuhan niitä.
Löydämme vielä yhden paremman kalan, kisa aikaa jäljellä enää minuutteja eikä kala osoita mitään mielenkiintoa jigiin. Tuuli heittää meidät pois kalan päältä ja jigikin laahailee jossain veneen perässä. Samassa kala päättääkin iskeä!
Kaksi minuuttia ennen kisan loppua kala haaviin. Nopeasti kala mitalle ja pituus riittää, on yli 90.
Märästä puhelimen näytöstä ja takkuilevasta mobiilidatasta huolimatta saamme kalan ilmoitettua ennen kisan loppua. Huh huh, ei voi muuta sanoa.
Kortin täyteen saaminen oli ainoa tavoitteemme ja se jäi yhtä kalaa vajaaksi. Toisaalta Tonille uusi vertsuenkka, nättejä vahinkokuhia ja paljon naurua vesillä kääntää koko homman reilusti plussan puolelle. Lopputulos neljälle hauelle oli 409cm ja sijoitus 50.
Hauskaa oli ja eiköhän me taas syksyllä olla mukana.
Isot onnittelut voittajille ja kiitokset järjestäjille.
