Harvemmin tulee kirjoiteltua yksittäisistä ”peruskalasteluista” sen kummempia rapsoja, mutta tämä vloppu ansaitsee kyllä oman yksittäisen setin.
On sitten mukava itsekin muistella jälkikäteen, ettei aina taistella kaameissa olosuhteissa huonosti syöviä kaloja vastaan.
Pitkään olemme suunnitelleet että lähtisimme jollekin rauhalliselle järvelle vain heittelemään jigiä ja vaappuja kevyillä välineillä, eikä edes yrittämään mitään jättikaloja.
Nyt osui vihdoin molemmilla ajatukset yhteen ja vertsutikkujen sijaan auto täyttyikin jigivavoista. Kauan ei tarvinnut vieheitä heitellä kun ensimmäiset kalat olivat käytetty käsissä. Onpas hauskaa saada kala ilman että tarvitsee taistella veneellä tuulta vastaan nenä kiinni lowikan näytössä.
Välillä uistellen ja välillä heitellen kaloja nousee tasaiseen tahtiin, ahvenia ja haukia. Ei mitään isoja, mutta kaloja kuitenkin. Yksi lahnakin sattui pienen kalajigin ottamaan. Kunnon terapiakalastusta.
Kyllä tähänkin reissuun hieman dramatiikkaa mahtui. Tonin jigin perässä veneen vierelle saapuu aivan karmea ahven. Tekisi mieli sanoa sitä melkein 50 senttiseksi, mutta pidetään joku järki ja heitetään se 40 plussaksi. Maistoi jigin perää, jonka jälkeen hävisi yhtä mystisesti kuin paikalle saapuikin. Etsimme ja etsimme mutta emme kalaa enää tavoita.
Tästä pieni hetki ja Tonin jigin käy veneen vierestä hakemassa iso hauki. Kuin ihmeen kaupalla siimat kestävät kesälämpöisen hauen rallit ja saadaan se soviteltua ahvenhaaviin. Huh huh käy joskus hyväkin tuuri. Tämän jälkeen suuntammekin rantaan.
Aurinko hieman ottanut kiinni ihoon, mutta silti kirkkaan punaisilla naamoilla paistaa leveä hymy. Olipas hauska päivä.
Seuraavana päivänä onkin tutumpi juttu, markojen lukotus kiinnostaa eikä iso kuhakaan olisi pahitteeksi. Pakkaamme silti jigivavat varmuudeksi kyytiin siltä varalta, että luotaaminen ei maistuisikaan.
Ensimmäinen kala löytyy melkein heti kun luotaimet saadaan päälle, löysälle unohtunut jarru tosin karkuuttaa sen.
Jokusen perushauen jälkeen saamme veneen alle kuhan, jonka alle ilmestyykin hauki. Toni koittaa kuhaa ja samassa hauki päättääkin antaa jigiä katselevalle kuhalle luunapin.
Liven ruudulta hieno seurata kun hauki syöksyy kuhaa päin ja kuha lähtee aika vauhdilla karkuun.
No Tonihan saa kuhaa härnänneen hauen ottamaan jigiin, mukavat rallit ja kala haaviin. Olipahan tilanne jota ei aivan joka reissu näy.
Jatkamme kalvossa lämmittelevien kuhien ronkkimista siinä kuitenkaan onnistumatta, välillä joku pohjahauki kyytiin.
Seuraavaksi viistoon piirtyykin hieno kuha, kala on selkeästi lajitovereitaan syvemmällä eikä kauheassa liikkeessäkään, erittäin hyvä aihio siis.
Tarjoan kalaa Tonille, mutta tuttuun herrasmiehen tyyliin käskee minun onkia sen pois, hänellä on kuulemma välineet missä lie tai jotain.
Kumia naamaan ja nopean tuijotuskilpailun jälkeen tuntuukin raju tinttaus vavassa, on se kuha tärppi vaan hieno. Nopeasti kala haaviin ja pönön kautta takaisin, hieno kala.
Hetki luotailua ja liven ruudulla näkyy todella pitkä hauki, joka tovin katselemisen jälkeen lyökin Tonille, mutta harmittavasti irtoaa ennen kuin kerkiämme näkemään kaveria.
Kierrämme lenkin ja palaamme takaisin paikalle missä Toni kalan karkuutti. Kala löytyy uudestaan, tiputan kumin sen eteen.
Ei näytä kiinnostavan enään, mutta hieman agressiivisempi uitto saa kuitenkin kalan ottamaan toistamiseen sniperiin kiinni. Kaamean rallin jälkeen kala haaviin, pituutta löytyy mukavasti ja selkäkin on paksu, iso kala siis. Pönön kautta tämä aikapommi nopesti takaisin valtakuntaansa.
Tämän jälkeen napsautammekin lowikat pois päältä ja suuntaamme rantaan.
Olihan hienot pari päivää vesillä, osasimme molempina päivinä vielä lopettaa homman isoon kalaan emmekä puristaneet itseämme aivan loppuun.
Ennätyksiä ei rikottu mutta nättejä kaloja nätteihin olosuhteisiin.
Jäi vielä hyvä nälkä molempiin vesistöihin.