Blogi

Mammakuhat alkavat olevan laskeneet mätinsä, ainakin siis täällä eteläisessä Suomessa ja on aika kirjoittaa pienimuotoinen raportti tuosta kuhan kutua edeltävästä kalastuksesta.
Some alkoi täyttyä heti jäiden lähdön jälkeen pulleista mätivatsaisista kuhista. Tämä on ehkä turhauttavin, mutta myös samalla antoisin kalastussesonki nykykalastuksessani.
Kelit voivat olla mitä tahansa, aina 20-asteen lämpimistä päivistä räntäsateisiin 0-päiviin.
Sesonki on verrattain lyhyt, joten vesille on päästävä melkein aina kun olosuhteet siihen mahdollisuuden tarjoavat. Kova tuuli on ainoa mikä minut vesiltä keväällä pois pitää, pienellä veneellä kylmissä vesissä heiluminen ei ursuitinkaan kanssa kuulu omiin mielipuuhiin.

Edellisvuosi oli ensimmäinen kun noihin isoihin kuhiin tuli enemmän keskityttyä ja paikkoja kierrettyä ja etsittyä niitä silmällä pitäen. Tänä vuonna oli siis kokemusta jo paikoista ja viime vuoden mansikkapaikoilta piti vain käydä ”poimimassa” isot kuhat kyytiin. Ihan niinhän se ei kuitenkaan mennyt, muutama paikka floppasi täysin.

Edellisvuonna nähtyjä isoja kuhia ei keväällä näkynytkään, annoin paikoille vielä uusiakin mahdollisuuksia mutta kun ei löydy, niin ei löydy.
No osuihan niitä onnistumisiakin, ennätystä paranneltiin kahteenkin otteeseen yli 11 kilon kaloilla. Kymppi rikkoontui yhteensä neljästi. Aluksi kalastin kaikkia paremman kokoisia kuhia että tuntuma kaloihin ja uuteen veneeseen paranisi. Lopuksi etsin vain kuhia joiden uskoin viiston perusteella olevan yli 90 senttisiä.

Kovaa luotaimen tuijottamista, mutta onhan palkintokin sitten mahtava. Paljon tuli taas oppia kuhan liikkeistä, tosin onhan siinä paljon enemmän vielä opiskeltavaakin.

Nyt onkin suunnitelmat aikalailla auki mitä seuraavaksi kalastelisi.

Active targetkin saapui tovi sitten ja sen opiskelua ainakin luvassa.
Ahventakin pitäisi kalastella. Noh onhan tässäkin jo tekemistä.

Kyllä se kevät sieltä vaan tänäkin vuonna saapui, vaikka talvi tuntui taas pidemmältä kuin koskaan ennen. Oli lunta ja jäätä ja pakkasta ja kaikkea muutakin mistä en vain pidä.
Vesillähän on tullut käytyä jo montakin kertaa, mutta jotenkin ollut kiirettä eikä tänne ole kerinnyt reissuista mitään kirjoittamaan.
Jokihommat jäivät tänä keväänä aikalailla väliin, kun veneprojekti venyi eikä vapaita töistäkään oikein osunut kelien kanssa yhteen.
Mutta kyllähän niitä virtaavia vesiä vielä tänä vuonna mukavasti kerkiää kiertelemään. Veneprojektista tosiaan tarkoitus kirjoitella jokunen sana tässä tuluvaisuudessa, kunhan vaan taas kerkiää.

Järvet aukesivat loppujen lopuksi hieman normaalia aikaisemmin ja hauen prekutu-kalastus onnistui järvilläkin. Olikin mukava käyttää aamupäivä syvän veden luotaamiseen ja illemmalla siirtyä heittelemään kaislanreunoja.

Tuo heittely ilman mitään luotaimia on kyllä mukavaa vaihtelua varsinkin, kun veneessä on vihdoin keulamoottori, niin ankkurijumppaakaan ei tarvitse harrastaa. Ympäröivää luontoakin tulee tarkkailtua paljon enemmän kun naaman edessä ei olekaan Lowrancea.

Mutta kyllähän se täsmäkalastuskin maistuu. Onhan se hieno tunne kun napsauttaa luotaimet päälle ja alkaa etsimään isoja kaloja.

Kaloja on veneen alta tullut ongittua mukavasti, vaikka tuollaisen Jon boatin ohjaaminen aikalailla suvilla ajamisesta eroaakin. Pitkä päivä ja kalvossa rallaavat kuhat opettavat kyllä veneen ajoa.
Haukia ja kuhia on tosiaan osunut aika mukavastikin, isoin käsissä käynyt hauki on painanut yli 11 kiloa ja kuhassa ollaan jossain 8 kilon paremmalla puolella.

Tästähän tämä taas sitten lähtee!
Viettäkää mukavia hetkiä tänäkin vuonna vesillä ja toivotaan että tuo koronakin tuosta saadaan aisoihin.

Kireitä siimoja muttei hermoja!

Alkaa olemaan taas se aika kun saa naputella kaudesta jonkinlaisen yhteenvedon.

Koko vuosihan oli kohtuullisen erikoinen tuon perhanan viruksen takia, toivottavasti se nyt ensi vuonna saataisiin kuriin ja ihmiset pysyisivät terveinä.

Mutta itse kalastukseen, tämän vuoden tavoite oli selkeääkin selkeämpi. Saada iso kuha! Suurin osa reissuista painottuikin tuon tavoitteen saavuttamiseen.

Molempien kokemukset kuhasta ja potentiaalisista paikoista olivat vähäiset, muutamilta järviltä ja joilta olimme niitä saaneet. Karttasulkeiset kävivät kuumina ja googlesta etsittiin suurkuhien järviä. Pikkuhiljaa alettiin olemaan oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin ja nättejä kuhia nousikin Suviin ennennäkemätöntä tahtia.

Kirkkaimpana mielessä tietysti maaginen reissu toukokuussa jolloin onnistuin saamaan 9.8, 10.2 ja 10.6 kiloiset kuhat.

Kauden edetessä jatkoimme kuhan kiilto silmissä kalojen etsimistä. Hienoihin syönteihin osuttiin kesälläkin ja Tonikin pääsi parantelemaan kuha ennätystänsä useamman kerran.

Taisi yhdellä reissulla ennätys parantua useampaankin otteeseen. Erityyppisiä järviä kierrellässä tulikin huomattua kuinka monen tyylisissä järvissä vahvoja kuhakantoja onkaan.

Syksyn edetessä ja vesien viiletessä osassa paikoissa isot kuhat siirtyivät syvään veteen eikä niitä sieltä sitten koitettukaan.

Mutta toki löydettiin mestoja mistä niitä pystyttiin järkevästi onkimaankin.

Syksyn Hkopenissakin käsissä kävi nippu todella hienoja kuhia joista isoin lähenteli 10 kiloa.

Kerrassaan hieno kala ja olikin mukavaa vaihtelua jahdata välillä tosissaan muutakin kalaa kuin haukea.

Haukeakin toki kalastettiin ja yritettiin aina kun sellainen Lowrancen näytölle osui, mutta puhtaasti hauen perässä tehdyt reissut olivat ennätyksellisen harvassa.

Hkopeneihin osallistuttiin ja syksyn mittelöissä oltiinkin yhdeksänsiä, osui kerrankin jalka lankulle oikeaan aikaan. Ensikaudella on kyllä ehkä pakko palata, tai ainakin antaa lisää aikaa hauelle.

Ahven jäi taas näistä kolmesta vähäisimmälle huomiolle, vaikka vajaan viikon sitä lapissa puhtaasti kalastelinkin.

Harmi sinänsä, sillä nuo leppoisat reissut ahvenen perään kesälämpimillä ovat todella hienoja. No ehkä ensikaudella yritetään niillekin antaa enemmän aikaa.

Sitten jotain lukujakin:

Viisi pisintä kuhaa: 98, 96, 91, 91, 91.
10 kilon ylityksiä 2 kappaletta.

Viisi pisintä haukea: 117, 117, 116, 115, 114.
10 kilon ylityksiä taisi tulla yhteensä 9 kappaletta.

Hieno ja opettavainen kausi kaikinpuolin. Kiitokset taas kaikilla mukana olleille!

Jälleen kerran se sieltä saapui, nimittäin HK Open 2020 syksy.

Edellisessä blogi-tekstissä kerroinkin että saimme jonkinlaisen suunnitelman tehtyä syysloman aikana tätä kilpailua varten. Tosin tämän vuoden kilpailukiimaa laski hauenkalastukseen kohdistunut pieni inflaatio. Kuhan vertsuttaminen ja uusien kuhapaikkojen etsiminen on vain ollut mieleisempää hommaa tänä vuonna.

Jos keliolosuhteet olisivat olleet oikeasti huonot, niin tuskin olisi Suvi peräkärrystä veteen laskeutunutkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin oli hyvä että lähdettiin. Suunnitelma oli siis valmis ja lauantaina vesillä oltiinkin aikaisin aamusta.

Kerittiin jopa ennen kisan alkua ronkkimaan hieno kuhakin ylös.

Aloitus järvi on syksyn mittaan antanut hyvin juurikin niitä plus 90 senttisiä haukia, täältä olikin tarkoitus ottaa kortti nopeasti täyteen ja vaihtaa paikkaa isompien haukien järvelle.
Suunnitelma ei aivan toiminut, hauet olivat todella passiivisia. Pitkiä seurimoita ja varovaista tökkimistä vieheisiin, mutta itse tärpit jäivät uupumaan.
Haukien ollessa passiivisia ongittiin kohdalle sattuessa kuhiakin, saimme toisenkin nätin kuhan käymään veneessä.
Ja tuli se ensimmäinen korttikalakin, tutun ottipenkan pohjalla makasi isompi hauki joka pitkän hieromisen jälkeen jigin hyväksyi. Aivan kuonon kärjestä kiinni, onneksi pysyi haaviin saakka. Mittaa tälle hienokuntoiselle lahnavatsalle oli kertynyt 109 senttiä, ensimmäinen kala korttiin ja järven vaihtoon.

Toisella järvellä haukia ollaan löydetty paljon vähemmän, mutta toisaalta koko on ollut paljon isompaa.

Mutta kuten edelliselläkin paikalla, niin täälläkin tuntuivat kuhat olevan paljon paremmalla syönnillä. Kaksi hienoa kuhaa käy tälläkin järvellä veneessä, toinen näistä venyy kisamittaan ja onpa kalalla mahtava kroppakin. Kerrassaan hieno kuha.
Löydämme kolmannenkin ison kuhan, todennäköisesti vielä edellisimpiäkin isomman, mutta tämä kulkee hieman liian syvällä ja jätämmekin sen rauhaan.

Haukiakin alkaa luotaimissa näkymään ja osummekin hienoon syöntipiikkiin. Ensimmäinen kala löytyy pikkukala parven seasta.
Tämä ei vielä kovalla syönnillä ole, vaan joudutaan hieman kikkailemaan että saamme tämän ottamaan. Mitta kertoo kalalle pituudeksi 108-senttiä.
Eikä aikaakaan kun Toni tartuttaa 104 senttisen hauen. Toivo kortin täyttymisestä alkaa heräämään.

Seuraava isompi löytyy kolmosen vedestä ja tuntuu liikkuvan aika vauhdilla. Pieni ennakointi, suvi hauen reitille ja sniperiä naamaan. 109 senttinen todella pullea hauki käy mittauttamassa itsensä.
Taas hetki luotailua ja iso kala löytyy pohjasta, tämä lähtee putoavaa jigiä vastaan ja omaksi tehtäväkseni jääkin laittaa vain puolaa kiinni ja toivoa että vastari osuu.
Osuihan se ja pienen sähläyksen jälkeen kala haaviin.
Pituutta 116 ja painoakin yli 12 kiloa. Kauniilla kuvioilla varustettu hieno yksilö. Kortti täyteen, hetki tuulettelua ja tämän jälkeen pakkaamaan kamoja autoon.

Seuraavan päivän suunnitelmaksi päätetään laittaa sarjan nimen mukaankin ”kaikki peliin” ja suuntaammekin ”jäätäviä markoja sisällään pitävälle järvelle”.

Kuin toisintona edelliseen päivään, tämäkin päivä alkaa kuhalla ja vielä hienolla sellaisella.

Saadaan muutama muukin kuha mutta haukia ei näy. Eikä näy koko päivänä.
Tosin tavoitteeseen ollaan päästy jo, joten mitään mailan puristamista ei ole havaittavissa.

Kuitenkin vielä loppuhuipennukseksi löydämme pohjasta ison kalan, selkeän parannuksen korttiin. 45 minuuttia tätä ronkitaan, kaksi kertaa se nousee jigia katsomaan tänä aikana, mutta kiinni ei vain ota.

No tähän on hyvä lopettaakin ja suunnata rantaan makkaran grillaamiseen ja hanhien muuttoa katselemaan.

Mutta olipahan hieno kisa!

Yhdeksänteen sijaan ja tulokseen 546cm tarvitsee tuossa seurassa ja kisassa olla tosiaan tyytyväinen. Ja plussana vielä nuo hienot kuhat.

Rutava voitti jälleen kerran itsensä.

Tänä vuonna minulle ja Tonille osui syksyyn lomaviikko samaan aikaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan piti lähteä jonnekin pidemmällä, mutta jostain syystä jäimmekin hieromaan tänne etelään.
Kelitkin olivat kerrankin puolellamme ja saimme kalastella lähes kesäisissä lämpötiloissa. Jonain päivänä jopa ukkonen jyrähteli, ei aivan tyypillistä syyskuun vikalla viikolla.

Käytiin molemmille täysin uusilla paikoilla, tutuilla lumpeilla ja oikeastaan kaikkea siitä väliltä. Kohteena tutut isot petokalat, kuhat ja hauet. Vain yksi mesta floppasi täysin, eikä sieltä luotaimilla kaloja löydettykään, ei edes täkyparvia… No toisaalta, löytyi todella hienojakin paikkoja.

Kuhat, varsinkin isommat olivat todella hankalalla päällä. En tiedä oliko syksy vai jokin muu syy saanut isommat kuhat valumaan syvälle.
Monta hienoa kalaa löysimme mutta kalat surffailivat siellä 10 metrin syvemmällä puolella, eikä näitä sitten koitettukaan onkia.

Saimme kyllä hienoja kuhia, mutta isot jäivät tällä kertaa puuttumaan. Muutama todella potentiaalinen uusi ison kuhan paikkakin tuli ensikautta varten painettua mieleen.

Saimme kasattua jonkinlaisen suunnitelman HK-openiinkin ja jopa pienen varasuunnitelman sille, hauska nähdä kuinka hukassa sitä reilun viikon päästä taas ollaankaan.

Hyvää syksyn jatkoa ja käykäähän kalalla.

Sääennusteet lupailevat hallaöitä ja kuukauden nimestäkin sen voi jo päätellä.
Kesä alkaa olemaan taputeltu ja syksy on saapumassa.

Vapaa-aika tuntui olevan hieman kortilla tänä kesänä eikä kalalle tuntunut kerkiävän niin paljon kuin olisi halunnut. Toisaalta vietin kaksi viikkoa lapissakin, joten tuskin koskaan kerkiän kalastamaan niin paljon kuin haluan ja valituslaulu on aina sama.
Lapissa tuli siis tänä kesänä vietettyä kaksi viikkoa, toinen kalastellen ja toinen Annan kanssa vaellellen. Tällä kertaa kalastuksen pääkohteena reissulla olivat ahvenet. Mitään jättejä emme kovasta yrityksestä huolimatta siiman päähän saaneet, mutta muuten kalastus oli ehdottomasti laadukkainta ahvenen kalastusta mitä olen kokemaan päässyt. Hienoja kaloja hienoissa maisemissa.

Tarinat hurjista jättiahvenista jäivät kyllä takaraivoon kytemään niin että onhan tuonne palattava takaisin. Koukuttavaa paikkaa kertakaikkisesti.

Kotoisassa etelässä olemme Tonin kanssa jatkaneet kuhan arvoitusten ratkomista ja varmuutta tekemiseen ollaan saatukin.
Uusia mielenkiintoisia mestoja ollaan etsitty ja muutama potentiaalinen paikka sen oikein ison kuhan jahtaamiseen ollaan löydettykin.

Kaloja ja kokoakin on tuntunut osuvan reissuille mukavasti, molempien kuha enkat ovatkin paukkuneet useaan otteeseen. Ei se enää tunnukaan olevan niin mahdoton kala saada ottamaan jigiin. Vaikka tottakai sen käytös vieläkin jaksaa yllättää ja ihmetyttää.

Haukia sen sijaan on tässä loppukesän aikana osunut harmittavan vähän siiman päähän.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta isot markot ovat pysytelleet luotaimiltamme piilossa.

Toisaalta mieluisin haukisesonki on tässä vasta alkamassa, eikä pelkästään kuhat mielessä voi kauheita haukiosumia toivoakaan.

Syksyä ja isoja haukia kohden siis.
Tarkoituksena olisi joku hieman pidempikin reissu puhtaasti hauet mielessä vielä syksyn aikana heittää, mutta katsotaan miten saadaan aikataulut osumaan.

Se HK-openkin sieltä taas tulee, joko saisimme pitkästä aikaa kortin täyteenkin. Ja kyllä sille ahvenellekin tarvitsisi aikaa löytää, kuhasta puhumattakaan.

Mutta kireitä siimoja syksyyn ja nautitaan tästä hienosta vuodenajasta.

Harvemmin tulee kirjoiteltua yksittäisistä ”peruskalasteluista” sen kummempia rapsoja, mutta tämä vloppu ansaitsee kyllä oman yksittäisen setin.

On sitten mukava itsekin muistella jälkikäteen, ettei aina taistella kaameissa olosuhteissa huonosti syöviä kaloja vastaan.

Pitkään olemme suunnitelleet että lähtisimme jollekin rauhalliselle järvelle vain heittelemään jigiä ja vaappuja kevyillä välineillä, eikä edes yrittämään mitään jättikaloja.

Nyt osui vihdoin molemmilla ajatukset yhteen ja vertsutikkujen sijaan auto täyttyikin jigivavoista. Kauan ei tarvinnut vieheitä heitellä kun ensimmäiset kalat olivat käytetty käsissä. Onpas hauskaa saada kala ilman että tarvitsee taistella veneellä tuulta vastaan nenä kiinni lowikan näytössä.

Välillä uistellen ja välillä heitellen kaloja nousee tasaiseen tahtiin, ahvenia ja haukia. Ei mitään isoja, mutta kaloja kuitenkin. Yksi lahnakin sattui pienen kalajigin ottamaan. Kunnon terapiakalastusta.

Kyllä tähänkin reissuun hieman dramatiikkaa mahtui. Tonin jigin perässä veneen vierelle saapuu aivan karmea ahven. Tekisi mieli sanoa sitä melkein 50 senttiseksi, mutta pidetään joku järki ja heitetään se 40 plussaksi. Maistoi jigin perää, jonka jälkeen hävisi yhtä mystisesti kuin paikalle saapuikin. Etsimme ja etsimme mutta emme kalaa enää tavoita.

Tästä pieni hetki ja Tonin jigin käy veneen vierestä hakemassa iso hauki. Kuin ihmeen kaupalla siimat kestävät kesälämpöisen hauen rallit ja saadaan se soviteltua ahvenhaaviin. Huh huh käy joskus hyväkin tuuri. Tämän jälkeen suuntammekin rantaan.
Aurinko hieman ottanut kiinni ihoon, mutta silti kirkkaan punaisilla naamoilla paistaa leveä hymy. Olipas hauska päivä.

Seuraavana päivänä onkin tutumpi juttu, markojen lukotus kiinnostaa eikä iso kuhakaan olisi pahitteeksi. Pakkaamme silti jigivavat varmuudeksi kyytiin siltä varalta, että luotaaminen ei maistuisikaan.

Ensimmäinen kala löytyy melkein heti kun luotaimet saadaan päälle, löysälle unohtunut jarru tosin karkuuttaa sen.

Jokusen perushauen jälkeen saamme veneen alle kuhan, jonka alle ilmestyykin hauki. Toni koittaa kuhaa ja samassa hauki päättääkin antaa jigiä katselevalle kuhalle luunapin.
Liven ruudulta hieno seurata kun hauki syöksyy kuhaa päin ja kuha lähtee aika vauhdilla karkuun.

No Tonihan saa kuhaa härnänneen hauen ottamaan jigiin, mukavat rallit ja kala haaviin. Olipahan tilanne jota ei aivan joka reissu näy.

Jatkamme kalvossa lämmittelevien kuhien ronkkimista siinä kuitenkaan onnistumatta, välillä joku pohjahauki kyytiin.

Seuraavaksi viistoon piirtyykin hieno kuha, kala on selkeästi lajitovereitaan syvemmällä eikä kauheassa liikkeessäkään, erittäin hyvä aihio siis.

Tarjoan kalaa Tonille, mutta tuttuun herrasmiehen tyyliin käskee minun onkia sen pois, hänellä on kuulemma välineet missä lie tai jotain.

Kumia naamaan ja nopean tuijotuskilpailun jälkeen tuntuukin raju tinttaus vavassa, on se kuha tärppi vaan hieno. Nopeasti kala haaviin ja pönön kautta takaisin, hieno kala.

Hetki luotailua ja liven ruudulla näkyy todella pitkä hauki, joka tovin katselemisen jälkeen lyökin Tonille, mutta harmittavasti irtoaa ennen kuin kerkiämme näkemään kaveria.
Kierrämme lenkin ja palaamme takaisin paikalle missä Toni kalan karkuutti. Kala löytyy uudestaan, tiputan kumin sen eteen.
Ei näytä kiinnostavan enään, mutta hieman agressiivisempi uitto saa kuitenkin kalan ottamaan toistamiseen sniperiin kiinni. Kaamean rallin jälkeen kala haaviin, pituutta löytyy mukavasti ja selkäkin on paksu, iso kala siis. Pönön kautta tämä aikapommi nopesti takaisin valtakuntaansa.

Tämän jälkeen napsautammekin lowikat pois päältä ja suuntaamme rantaan.
Olihan hienot pari päivää vesillä, osasimme molempina päivinä vielä lopettaa homman isoon kalaan emmekä puristaneet itseämme aivan loppuun.
Ennätyksiä ei rikottu mutta nättejä kaloja nätteihin olosuhteisiin.

Jäi vielä hyvä nälkä molempiin vesistöihin.

Kevät oli taas edennyt siihen pisteeseen että oli aika kisailla HK Openin merkeissä. Mitään kilpakalastuksen suuria ystäviä meistä ei kumpikaan ole, mutta näihin HK Openeihin on silti ollut aina mukava osallistua. Ja olihan taas tänäkin vuonna hauskaa.

Ensimmäisen päivän taktiikka oli selvä, lähes tyynikeli mahdollisesti täsmävertikaalin suvilla vähän isommallakin järvellä. Tarkoituksena oli siis onkia isot kalat korttiin. Tunti kisan alkamisesta lowikan näyttöön piirtyykin tuttu ison hauen kaiku. Kumia kalan naamaan, rauhallinen nousu jigiin ja samalla Tonin vapa niiaa tyvestä asti. Nopeasti kala haaviin, mittaukset, kuvailut,raportointi ja kala takaisin syvyyksiinsä. 115-senttiä ja 10.4-kiloa, Tonin uusi täsmävertsu enkka ja erittäin hienoon paikkaan.

Löydämme illalla vielä toisenkin hyvän hyvän hauen joka saadaan pitkällä hieromisella ottamaan jigiin kiinni. 106-senttiä tällä kaverilla mittaa ja toinen nätti kala kortille ensimmäisenä iltana.

Lauantain ennuste lupailikin jo hieman huonompaa keliä. Tuulta näytti riittävän ja vielä ikävästä suunnasta. Valitsimme järven missä pystyy edes kalastamaan tuollaisessa kelissä.
Aamulla ennen kelin nousua luotailemme selällä syvempää vettä ja löydämmekin ne muutamat tarvittavat isommat kalat syvältä. Harmittavasti emme saa näitä kuitenkaan lyömään. Ne kiinnoistuvat jigeistä ja seurailivat niitä, mutta eivät vain ottaneet kiinni.
Sitten oli vuoro siirtyä aallokkoa karkuun heittämään matalempia ja suojaisempia kohtia. Heitimme kaikentyyppistä paikkaa, kusimatalaa, keskivitaikkoa, tuttuja lumpeita ja vaikka mitä.
Mitään edes hieman isompaa emme saaneet siimanpäähän eikä tietysti kortillekaan.

Lauantaina nollatulos ja kesken jätetty päivä. Ei ihan niin kuin olimme suunnitelleet.



Kisan viimeiseen päivään starttasimmekin aikasin ja suoritimme pitkähkön siirtymän järvelle. Löydämme nopeasti kutulahden penkasta hyvin pikkukalaa ja seassa näyttäisi olevan haukiakin. Saamme paikasta pitkän tauon jälkeen hieman yli 90 senttisen kalan kortille sekä useamman muun yli 80 senttisen hauen.
Toivo täydestä kortista elää siis vielä.

Kuusi tuntia, muutamaa pikkuhaukea ja karkuun uivia kuhia myöhemmin se täydenkortin toivo on jo hieman hiipunut.
Tästä alkaakin sitten erikoinen viimeinen puolituntinen kisassa. Pääsemme ison kalan päälle ja Toni tarjoaa jigiä sen naamaan. Isolle hauelle tyypilliseesn tapaan rauhalliset liikkeet on tälläkin kaverilla ja tärppikin on tuttu imaisu.
Tämä kala kuitenkin irtoaa ennen kuin kerkiämme näkemään sitä.

Nauran itse niin että mahaan sattuu, mutta Tonia taitaa karkuutus hieman harmittaa, no sattuuhan niitä.

Löydämme vielä yhden paremman kalan, kisa aikaa jäljellä enää minuutteja eikä kala osoita mitään mielenkiintoa jigiin. Tuuli heittää meidät pois kalan päältä ja jigikin laahailee jossain veneen perässä. Samassa kala päättääkin iskeä!
Kaksi minuuttia ennen kisan loppua kala haaviin. Nopeasti kala mitalle ja pituus riittää, on yli 90.
Märästä puhelimen näytöstä ja takkuilevasta mobiilidatasta huolimatta saamme kalan ilmoitettua ennen kisan loppua. Huh huh, ei voi muuta sanoa.

Kortin täyteen saaminen oli ainoa tavoitteemme ja se jäi yhtä kalaa vajaaksi. Toisaalta Tonille uusi vertsuenkka, nättejä vahinkokuhia ja paljon naurua vesillä kääntää koko homman reilusti plussan puolelle. Lopputulos neljälle hauelle oli 409cm ja sijoitus 50.
Hauskaa oli ja eiköhän me taas syksyllä olla mukana.
Isot onnittelut voittajille ja kiitokset järjestäjille.

Kevään edetessä (hitaasti vieläkin, mutta kuitenkin) ollaan keskitytty enemmän ja enemmän sen ison kuhan löytämiseen. Uusia järviä etsitty kuhan kuparinen kiilto silmissä.
Toki niitä haukiakin on matkalle osunut, melkeimpä jokainen vesistö kuitenkin pitää sisällään sen suuren hauen, useasti vielä useammankin. Ja haukia ollaan tietysti ongittu kun kohdalle on sopivasti sattunut. Kuitenkin se kuha on ollut ykköskohde.

Alku on tietysti ollut hankala kun lajista ei isompaa kokemusta kummaltakaan löydy. Paperilla hyviltä näyttäneisiin olosuhteisiin ollaan tehty aikalailla täysin pummeja reissuja ja huonoihin olosuhteisiin ollaan onnistuttu vielä huonommin.
Milloin kuhilla on ollut niin kiire ettei täsmäsuvin nopeus riitä niiden päälle pääsemiseen ja toisinaan ne pelkäävät kaikkea mitä siimalla vedenpinnan alle lasket.
Jonain päivinä on kaikkea tultu kyllä uteliaasti katsomaan, mutta tärpit ovat jääneet puuttumaan.
Livesightilla on kyllä hieno seurata mitä kaikkea se kuha siellä veden alla touhuaa, yksikin innostui heittämään voltteja kumin ympärillä ja jäi vahingossa kylkievästään koukkuun kiinni. On se erikoinen kaveri.

Mutta kun tarpeeksi vesillä touhuaa, osuu se onnistuminen suviinkin.

Ensimmäisen kerran osuin selkeään kuhan syönti-ikkunaan, tuntui että jokainen kuha mikä näkyi oli saatavissa, ne eivät välittäneet veneestä ja löivät kumiin kiinni sen suurempia ihmettelemättä. Tästä ikkunasta sainkin usemman kohdekalan, isoimpana hieman yli 7 kiloinen pullea kuha ja samalla itselle uusi ennätys.
Yhden hyvän kalan onnistuin tiputtamaankin siiman päästä.

Toninkin kanssa osuttiin tälläiseen hetkeen ja saatiin molemmat ronkittua kalat esille, ei jättejä mutta kaloja kuitenkin.

Yhdellä reissulla osuin kuitenkin johonkin niin erikoiseen hetkeen, etten vieläkään ole siitä täysin toipunut.
Hetken luotaamisen jälkeen viisto piirsi hyvän kalan, venettä kalan päälle ja jigiä naamaan. Nousee katsomaan niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Tuijottaa jigiä aivan naama kiinni siinä ja samassa tärähtää.
Olin itse asiasta varmasti yhtä yllättynyt kuin huijatuksi tullut kuhakin. Pinnassa hetki tuttua heilumista ja kala haaviin. Näen heti että haavin pohjalla makaa selkeästi oma ennätyskuha. Punnitus varmistaa asian, 9.8 kiloinen sikaniska. Huh huh mikä kala.

Kaikki varmasti tietävät isosta kalasta tulevan sekavan mielentilan missä ei pysty keskittymään oikeastaan mihinkään. Selvittelen päätäni ajelemalla edestakaisin ja miettien lähtisikö jo kotiin. Välillä joku kalakin käy veneesä, mutta ajatukset ovat vieläkin tuossa uudessa ennätyksessä. Kun silmät alkavat taas näkemään viistossa kaloja, piirtyy seuraava iso kala näyttöön. Venettä päälle, tämäkään kala ei välitä päälle tulevasta varjosta vaan aloittaa tuijotuskilpailun jigin kanssa, kolmen minuutin mittainen kilpailu päättyy kuhan rajuun tärppiin. Nopeasti tämäkin kala haaviin, vielä isompi kuin edellinen. Nyt on pakko mennä maaginen kymppi rikki. 10.2 kiloa kuhaa on tosiasia, ensimmäinen kympin kuha. Aivan sairasta, aivan sairasta. .

Taas sama aivokuollut hymytila päälle ja järveä ympäri kotio lähtö jo vahvasti mielessä. Kuin toisinto edellisestä, viisto löytää ison kalan joka päästää veneen päällensä.
Tuttuun tapaan pitkä tuijotuskilpailu, mutta tämä lähtee karkuun. Ajan uudestaan kalan päälle ja jigiä veteen, nyt menee mamman hermot ja karmea pommi lyhyeen siimaan.
Tämäkin haaviin ilman sen kummempia häsläilyjä. Kurkkaus haavin pohjalle ja taas valtava kuha. 10.6 kiloa näyttää vaaka.
Tuplakympit kuhalla, ei voi käsittää. Ei voi ymmärtää. Hetki kelluttelua täysin tyhjin mielin, nyt on pakko lähteä kotio.

Irrotan jigin perukkeestakin ja sammutan luotaimet varmistaakseni että tämä reissu oli tässä. 30.6 kiloa kolmen kuhan yhteispaino. Varmasti sellainen päivä mikä ei aivan hetkeen unohdu.

Seuraavaksi sitten hkopenia miettimään ja taktiikoita siihen hiomaan.

Pitkästä aikaa tekstiä tänne. Kirjoittelut ja oikeastaan kalastelutkin jääneet tässä alkuvuodessa aika vähälle.
Töissä on vietetty luvattoman paljon aikaa, eikä toisaalta tuo karmeassa tulvassa ollut jokikaan ole juuri hinkua vesille aiheuttanut.

Mutta nyt tässä ollaan jo muutaman kerran vesille päästykin.

Talven aikana tuli päiviteltyä luotaimet täsmäsuviin, tai oikeastaan loppusyksystä hommasin jo tuon 9-tuumaisen HDS Liven livesight-anturilla.
Nyt tuli hommattua sille kaveriksi 12-tuumainen HDS Live 3in1 anturilla.

Mitä nyt muutaman kerran päässyt vesille luotailemaan, niin tarvitsee kyllä kehaista tuota setuppia. Erittäin hienoa kuvaa ja tuohan tuo live-tekniikka varsinkin veneen alta tapahtuvaan kalastukseen valtavasti lisää.

Vesille ollaan tosiaan jo keritty ja monipuolisesti ollaan kalasteltukin.
Heitetty matalia kaislanreunoja, uisteltu ja vertsuteltu.

Vertsuttelusta on kyllä kehkeytynyt ainakin minulle se kaikkein mieluisin kalastusmuoto. Pelkästään se tunne kun ison kalan näkee viistossa saa sykkeen nousemaan ja onhan se tärppi pystysiimaan vaan niin mahtavan tuntuinen.
Isoa kuhaa ollaan etsitty, mutta vielä se ei ole edes viistoon osunut. Joitain nättejä kaloja ollaan saatu kuitenkin haavissakin käymään.

Haukiakin on tuntunut löytyvän tuolta syvältä vielä varsin mallikkaasti, vaikka osa on jo varmasti suunnannut mataliin lahtiin kutuhommat mielessä.
Edellisellä reissulla hieroinkin todella kookasta haukea pohjasta, mutta yhtä pään nostoa pidemmälle en hommaa saanut vietyä.

Odotellaan että kevät alkaa kunnolla ja päästäisiin eroon noista ainaisista kovista tuulista.
Soutari, kova tuuli ja järven selältä kuhan etsiminen kun ei ole mikään mukava yhdistelmä.

Kireitä siimoja kaikille täksi vuodeksi!