Tekijä: Jussi Laitala

Mammakuhat alkavat olevan laskeneet mätinsä, ainakin siis täällä eteläisessä Suomessa ja on aika kirjoittaa pienimuotoinen raportti tuosta kuhan kutua edeltävästä kalastuksesta.
Some alkoi täyttyä heti jäiden lähdön jälkeen pulleista mätivatsaisista kuhista. Tämä on ehkä turhauttavin, mutta myös samalla antoisin kalastussesonki nykykalastuksessani.
Kelit voivat olla mitä tahansa, aina 20-asteen lämpimistä päivistä räntäsateisiin 0-päiviin.
Sesonki on verrattain lyhyt, joten vesille on päästävä melkein aina kun olosuhteet siihen mahdollisuuden tarjoavat. Kova tuuli on ainoa mikä minut vesiltä keväällä pois pitää, pienellä veneellä kylmissä vesissä heiluminen ei ursuitinkaan kanssa kuulu omiin mielipuuhiin.

Edellisvuosi oli ensimmäinen kun noihin isoihin kuhiin tuli enemmän keskityttyä ja paikkoja kierrettyä ja etsittyä niitä silmällä pitäen. Tänä vuonna oli siis kokemusta jo paikoista ja viime vuoden mansikkapaikoilta piti vain käydä ”poimimassa” isot kuhat kyytiin. Ihan niinhän se ei kuitenkaan mennyt, muutama paikka floppasi täysin.

Edellisvuonna nähtyjä isoja kuhia ei keväällä näkynytkään, annoin paikoille vielä uusiakin mahdollisuuksia mutta kun ei löydy, niin ei löydy.
No osuihan niitä onnistumisiakin, ennätystä paranneltiin kahteenkin otteeseen yli 11 kilon kaloilla. Kymppi rikkoontui yhteensä neljästi. Aluksi kalastin kaikkia paremman kokoisia kuhia että tuntuma kaloihin ja uuteen veneeseen paranisi. Lopuksi etsin vain kuhia joiden uskoin viiston perusteella olevan yli 90 senttisiä.

Kovaa luotaimen tuijottamista, mutta onhan palkintokin sitten mahtava. Paljon tuli taas oppia kuhan liikkeistä, tosin onhan siinä paljon enemmän vielä opiskeltavaakin.

Nyt onkin suunnitelmat aikalailla auki mitä seuraavaksi kalastelisi.

Active targetkin saapui tovi sitten ja sen opiskelua ainakin luvassa.
Ahventakin pitäisi kalastella. Noh onhan tässäkin jo tekemistä.

Kyllä se kevät sieltä vaan tänäkin vuonna saapui, vaikka talvi tuntui taas pidemmältä kuin koskaan ennen. Oli lunta ja jäätä ja pakkasta ja kaikkea muutakin mistä en vain pidä.
Vesillähän on tullut käytyä jo montakin kertaa, mutta jotenkin ollut kiirettä eikä tänne ole kerinnyt reissuista mitään kirjoittamaan.
Jokihommat jäivät tänä keväänä aikalailla väliin, kun veneprojekti venyi eikä vapaita töistäkään oikein osunut kelien kanssa yhteen.
Mutta kyllähän niitä virtaavia vesiä vielä tänä vuonna mukavasti kerkiää kiertelemään. Veneprojektista tosiaan tarkoitus kirjoitella jokunen sana tässä tuluvaisuudessa, kunhan vaan taas kerkiää.

Järvet aukesivat loppujen lopuksi hieman normaalia aikaisemmin ja hauen prekutu-kalastus onnistui järvilläkin. Olikin mukava käyttää aamupäivä syvän veden luotaamiseen ja illemmalla siirtyä heittelemään kaislanreunoja.

Tuo heittely ilman mitään luotaimia on kyllä mukavaa vaihtelua varsinkin, kun veneessä on vihdoin keulamoottori, niin ankkurijumppaakaan ei tarvitse harrastaa. Ympäröivää luontoakin tulee tarkkailtua paljon enemmän kun naaman edessä ei olekaan Lowrancea.

Mutta kyllähän se täsmäkalastuskin maistuu. Onhan se hieno tunne kun napsauttaa luotaimet päälle ja alkaa etsimään isoja kaloja.

Kaloja on veneen alta tullut ongittua mukavasti, vaikka tuollaisen Jon boatin ohjaaminen aikalailla suvilla ajamisesta eroaakin. Pitkä päivä ja kalvossa rallaavat kuhat opettavat kyllä veneen ajoa.
Haukia ja kuhia on tosiaan osunut aika mukavastikin, isoin käsissä käynyt hauki on painanut yli 11 kiloa ja kuhassa ollaan jossain 8 kilon paremmalla puolella.

Tästähän tämä taas sitten lähtee!
Viettäkää mukavia hetkiä tänäkin vuonna vesillä ja toivotaan että tuo koronakin tuosta saadaan aisoihin.

Kireitä siimoja muttei hermoja!

Alkaa olemaan taas se aika kun saa naputella kaudesta jonkinlaisen yhteenvedon.

Koko vuosihan oli kohtuullisen erikoinen tuon perhanan viruksen takia, toivottavasti se nyt ensi vuonna saataisiin kuriin ja ihmiset pysyisivät terveinä.

Mutta itse kalastukseen, tämän vuoden tavoite oli selkeääkin selkeämpi. Saada iso kuha! Suurin osa reissuista painottuikin tuon tavoitteen saavuttamiseen.

Molempien kokemukset kuhasta ja potentiaalisista paikoista olivat vähäiset, muutamilta järviltä ja joilta olimme niitä saaneet. Karttasulkeiset kävivät kuumina ja googlesta etsittiin suurkuhien järviä. Pikkuhiljaa alettiin olemaan oikeissa paikoissa oikeisiin aikoihin ja nättejä kuhia nousikin Suviin ennennäkemätöntä tahtia.

Kirkkaimpana mielessä tietysti maaginen reissu toukokuussa jolloin onnistuin saamaan 9.8, 10.2 ja 10.6 kiloiset kuhat.

Kauden edetessä jatkoimme kuhan kiilto silmissä kalojen etsimistä. Hienoihin syönteihin osuttiin kesälläkin ja Tonikin pääsi parantelemaan kuha ennätystänsä useamman kerran.

Taisi yhdellä reissulla ennätys parantua useampaankin otteeseen. Erityyppisiä järviä kierrellässä tulikin huomattua kuinka monen tyylisissä järvissä vahvoja kuhakantoja onkaan.

Syksyn edetessä ja vesien viiletessä osassa paikoissa isot kuhat siirtyivät syvään veteen eikä niitä sieltä sitten koitettukaan.

Mutta toki löydettiin mestoja mistä niitä pystyttiin järkevästi onkimaankin.

Syksyn Hkopenissakin käsissä kävi nippu todella hienoja kuhia joista isoin lähenteli 10 kiloa.

Kerrassaan hieno kala ja olikin mukavaa vaihtelua jahdata välillä tosissaan muutakin kalaa kuin haukea.

Haukeakin toki kalastettiin ja yritettiin aina kun sellainen Lowrancen näytölle osui, mutta puhtaasti hauen perässä tehdyt reissut olivat ennätyksellisen harvassa.

Hkopeneihin osallistuttiin ja syksyn mittelöissä oltiinkin yhdeksänsiä, osui kerrankin jalka lankulle oikeaan aikaan. Ensikaudella on kyllä ehkä pakko palata, tai ainakin antaa lisää aikaa hauelle.

Ahven jäi taas näistä kolmesta vähäisimmälle huomiolle, vaikka vajaan viikon sitä lapissa puhtaasti kalastelinkin.

Harmi sinänsä, sillä nuo leppoisat reissut ahvenen perään kesälämpimillä ovat todella hienoja. No ehkä ensikaudella yritetään niillekin antaa enemmän aikaa.

Sitten jotain lukujakin:

Viisi pisintä kuhaa: 98, 96, 91, 91, 91.
10 kilon ylityksiä 2 kappaletta.

Viisi pisintä haukea: 117, 117, 116, 115, 114.
10 kilon ylityksiä taisi tulla yhteensä 9 kappaletta.

Hieno ja opettavainen kausi kaikinpuolin. Kiitokset taas kaikilla mukana olleille!

Jälleen kerran se sieltä saapui, nimittäin HK Open 2020 syksy.

Edellisessä blogi-tekstissä kerroinkin että saimme jonkinlaisen suunnitelman tehtyä syysloman aikana tätä kilpailua varten. Tosin tämän vuoden kilpailukiimaa laski hauenkalastukseen kohdistunut pieni inflaatio. Kuhan vertsuttaminen ja uusien kuhapaikkojen etsiminen on vain ollut mieleisempää hommaa tänä vuonna.

Jos keliolosuhteet olisivat olleet oikeasti huonot, niin tuskin olisi Suvi peräkärrystä veteen laskeutunutkaan. Näin jälkikäteen ajateltuna kuitenkin oli hyvä että lähdettiin. Suunnitelma oli siis valmis ja lauantaina vesillä oltiinkin aikaisin aamusta.

Kerittiin jopa ennen kisan alkua ronkkimaan hieno kuhakin ylös.

Aloitus järvi on syksyn mittaan antanut hyvin juurikin niitä plus 90 senttisiä haukia, täältä olikin tarkoitus ottaa kortti nopeasti täyteen ja vaihtaa paikkaa isompien haukien järvelle.
Suunnitelma ei aivan toiminut, hauet olivat todella passiivisia. Pitkiä seurimoita ja varovaista tökkimistä vieheisiin, mutta itse tärpit jäivät uupumaan.
Haukien ollessa passiivisia ongittiin kohdalle sattuessa kuhiakin, saimme toisenkin nätin kuhan käymään veneessä.
Ja tuli se ensimmäinen korttikalakin, tutun ottipenkan pohjalla makasi isompi hauki joka pitkän hieromisen jälkeen jigin hyväksyi. Aivan kuonon kärjestä kiinni, onneksi pysyi haaviin saakka. Mittaa tälle hienokuntoiselle lahnavatsalle oli kertynyt 109 senttiä, ensimmäinen kala korttiin ja järven vaihtoon.

Toisella järvellä haukia ollaan löydetty paljon vähemmän, mutta toisaalta koko on ollut paljon isompaa.

Mutta kuten edelliselläkin paikalla, niin täälläkin tuntuivat kuhat olevan paljon paremmalla syönnillä. Kaksi hienoa kuhaa käy tälläkin järvellä veneessä, toinen näistä venyy kisamittaan ja onpa kalalla mahtava kroppakin. Kerrassaan hieno kuha.
Löydämme kolmannenkin ison kuhan, todennäköisesti vielä edellisimpiäkin isomman, mutta tämä kulkee hieman liian syvällä ja jätämmekin sen rauhaan.

Haukiakin alkaa luotaimissa näkymään ja osummekin hienoon syöntipiikkiin. Ensimmäinen kala löytyy pikkukala parven seasta.
Tämä ei vielä kovalla syönnillä ole, vaan joudutaan hieman kikkailemaan että saamme tämän ottamaan. Mitta kertoo kalalle pituudeksi 108-senttiä.
Eikä aikaakaan kun Toni tartuttaa 104 senttisen hauen. Toivo kortin täyttymisestä alkaa heräämään.

Seuraava isompi löytyy kolmosen vedestä ja tuntuu liikkuvan aika vauhdilla. Pieni ennakointi, suvi hauen reitille ja sniperiä naamaan. 109 senttinen todella pullea hauki käy mittauttamassa itsensä.
Taas hetki luotailua ja iso kala löytyy pohjasta, tämä lähtee putoavaa jigiä vastaan ja omaksi tehtäväkseni jääkin laittaa vain puolaa kiinni ja toivoa että vastari osuu.
Osuihan se ja pienen sähläyksen jälkeen kala haaviin.
Pituutta 116 ja painoakin yli 12 kiloa. Kauniilla kuvioilla varustettu hieno yksilö. Kortti täyteen, hetki tuulettelua ja tämän jälkeen pakkaamaan kamoja autoon.

Seuraavan päivän suunnitelmaksi päätetään laittaa sarjan nimen mukaankin ”kaikki peliin” ja suuntaammekin ”jäätäviä markoja sisällään pitävälle järvelle”.

Kuin toisintona edelliseen päivään, tämäkin päivä alkaa kuhalla ja vielä hienolla sellaisella.

Saadaan muutama muukin kuha mutta haukia ei näy. Eikä näy koko päivänä.
Tosin tavoitteeseen ollaan päästy jo, joten mitään mailan puristamista ei ole havaittavissa.

Kuitenkin vielä loppuhuipennukseksi löydämme pohjasta ison kalan, selkeän parannuksen korttiin. 45 minuuttia tätä ronkitaan, kaksi kertaa se nousee jigia katsomaan tänä aikana, mutta kiinni ei vain ota.

No tähän on hyvä lopettaakin ja suunnata rantaan makkaran grillaamiseen ja hanhien muuttoa katselemaan.

Mutta olipahan hieno kisa!

Yhdeksänteen sijaan ja tulokseen 546cm tarvitsee tuossa seurassa ja kisassa olla tosiaan tyytyväinen. Ja plussana vielä nuo hienot kuhat.

Rutava voitti jälleen kerran itsensä.

Sääennusteet lupailevat hallaöitä ja kuukauden nimestäkin sen voi jo päätellä.
Kesä alkaa olemaan taputeltu ja syksy on saapumassa.

Vapaa-aika tuntui olevan hieman kortilla tänä kesänä eikä kalalle tuntunut kerkiävän niin paljon kuin olisi halunnut. Toisaalta vietin kaksi viikkoa lapissakin, joten tuskin koskaan kerkiän kalastamaan niin paljon kuin haluan ja valituslaulu on aina sama.
Lapissa tuli siis tänä kesänä vietettyä kaksi viikkoa, toinen kalastellen ja toinen Annan kanssa vaellellen. Tällä kertaa kalastuksen pääkohteena reissulla olivat ahvenet. Mitään jättejä emme kovasta yrityksestä huolimatta siiman päähän saaneet, mutta muuten kalastus oli ehdottomasti laadukkainta ahvenen kalastusta mitä olen kokemaan päässyt. Hienoja kaloja hienoissa maisemissa.

Tarinat hurjista jättiahvenista jäivät kyllä takaraivoon kytemään niin että onhan tuonne palattava takaisin. Koukuttavaa paikkaa kertakaikkisesti.

Kotoisassa etelässä olemme Tonin kanssa jatkaneet kuhan arvoitusten ratkomista ja varmuutta tekemiseen ollaan saatukin.
Uusia mielenkiintoisia mestoja ollaan etsitty ja muutama potentiaalinen paikka sen oikein ison kuhan jahtaamiseen ollaan löydettykin.

Kaloja ja kokoakin on tuntunut osuvan reissuille mukavasti, molempien kuha enkat ovatkin paukkuneet useaan otteeseen. Ei se enää tunnukaan olevan niin mahdoton kala saada ottamaan jigiin. Vaikka tottakai sen käytös vieläkin jaksaa yllättää ja ihmetyttää.

Haukia sen sijaan on tässä loppukesän aikana osunut harmittavan vähän siiman päähän.
Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta isot markot ovat pysytelleet luotaimiltamme piilossa.

Toisaalta mieluisin haukisesonki on tässä vasta alkamassa, eikä pelkästään kuhat mielessä voi kauheita haukiosumia toivoakaan.

Syksyä ja isoja haukia kohden siis.
Tarkoituksena olisi joku hieman pidempikin reissu puhtaasti hauet mielessä vielä syksyn aikana heittää, mutta katsotaan miten saadaan aikataulut osumaan.

Se HK-openkin sieltä taas tulee, joko saisimme pitkästä aikaa kortin täyteenkin. Ja kyllä sille ahvenellekin tarvitsisi aikaa löytää, kuhasta puhumattakaan.

Mutta kireitä siimoja syksyyn ja nautitaan tästä hienosta vuodenajasta.

Harvemmin tulee kirjoiteltua yksittäisistä ”peruskalasteluista” sen kummempia rapsoja, mutta tämä vloppu ansaitsee kyllä oman yksittäisen setin.

On sitten mukava itsekin muistella jälkikäteen, ettei aina taistella kaameissa olosuhteissa huonosti syöviä kaloja vastaan.

Pitkään olemme suunnitelleet että lähtisimme jollekin rauhalliselle järvelle vain heittelemään jigiä ja vaappuja kevyillä välineillä, eikä edes yrittämään mitään jättikaloja.

Nyt osui vihdoin molemmilla ajatukset yhteen ja vertsutikkujen sijaan auto täyttyikin jigivavoista. Kauan ei tarvinnut vieheitä heitellä kun ensimmäiset kalat olivat käytetty käsissä. Onpas hauskaa saada kala ilman että tarvitsee taistella veneellä tuulta vastaan nenä kiinni lowikan näytössä.

Välillä uistellen ja välillä heitellen kaloja nousee tasaiseen tahtiin, ahvenia ja haukia. Ei mitään isoja, mutta kaloja kuitenkin. Yksi lahnakin sattui pienen kalajigin ottamaan. Kunnon terapiakalastusta.

Kyllä tähänkin reissuun hieman dramatiikkaa mahtui. Tonin jigin perässä veneen vierelle saapuu aivan karmea ahven. Tekisi mieli sanoa sitä melkein 50 senttiseksi, mutta pidetään joku järki ja heitetään se 40 plussaksi. Maistoi jigin perää, jonka jälkeen hävisi yhtä mystisesti kuin paikalle saapuikin. Etsimme ja etsimme mutta emme kalaa enää tavoita.

Tästä pieni hetki ja Tonin jigin käy veneen vierestä hakemassa iso hauki. Kuin ihmeen kaupalla siimat kestävät kesälämpöisen hauen rallit ja saadaan se soviteltua ahvenhaaviin. Huh huh käy joskus hyväkin tuuri. Tämän jälkeen suuntammekin rantaan.
Aurinko hieman ottanut kiinni ihoon, mutta silti kirkkaan punaisilla naamoilla paistaa leveä hymy. Olipas hauska päivä.

Seuraavana päivänä onkin tutumpi juttu, markojen lukotus kiinnostaa eikä iso kuhakaan olisi pahitteeksi. Pakkaamme silti jigivavat varmuudeksi kyytiin siltä varalta, että luotaaminen ei maistuisikaan.

Ensimmäinen kala löytyy melkein heti kun luotaimet saadaan päälle, löysälle unohtunut jarru tosin karkuuttaa sen.

Jokusen perushauen jälkeen saamme veneen alle kuhan, jonka alle ilmestyykin hauki. Toni koittaa kuhaa ja samassa hauki päättääkin antaa jigiä katselevalle kuhalle luunapin.
Liven ruudulta hieno seurata kun hauki syöksyy kuhaa päin ja kuha lähtee aika vauhdilla karkuun.

No Tonihan saa kuhaa härnänneen hauen ottamaan jigiin, mukavat rallit ja kala haaviin. Olipahan tilanne jota ei aivan joka reissu näy.

Jatkamme kalvossa lämmittelevien kuhien ronkkimista siinä kuitenkaan onnistumatta, välillä joku pohjahauki kyytiin.

Seuraavaksi viistoon piirtyykin hieno kuha, kala on selkeästi lajitovereitaan syvemmällä eikä kauheassa liikkeessäkään, erittäin hyvä aihio siis.

Tarjoan kalaa Tonille, mutta tuttuun herrasmiehen tyyliin käskee minun onkia sen pois, hänellä on kuulemma välineet missä lie tai jotain.

Kumia naamaan ja nopean tuijotuskilpailun jälkeen tuntuukin raju tinttaus vavassa, on se kuha tärppi vaan hieno. Nopeasti kala haaviin ja pönön kautta takaisin, hieno kala.

Hetki luotailua ja liven ruudulla näkyy todella pitkä hauki, joka tovin katselemisen jälkeen lyökin Tonille, mutta harmittavasti irtoaa ennen kuin kerkiämme näkemään kaveria.
Kierrämme lenkin ja palaamme takaisin paikalle missä Toni kalan karkuutti. Kala löytyy uudestaan, tiputan kumin sen eteen.
Ei näytä kiinnostavan enään, mutta hieman agressiivisempi uitto saa kuitenkin kalan ottamaan toistamiseen sniperiin kiinni. Kaamean rallin jälkeen kala haaviin, pituutta löytyy mukavasti ja selkäkin on paksu, iso kala siis. Pönön kautta tämä aikapommi nopesti takaisin valtakuntaansa.

Tämän jälkeen napsautammekin lowikat pois päältä ja suuntaamme rantaan.
Olihan hienot pari päivää vesillä, osasimme molempina päivinä vielä lopettaa homman isoon kalaan emmekä puristaneet itseämme aivan loppuun.
Ennätyksiä ei rikottu mutta nättejä kaloja nätteihin olosuhteisiin.

Jäi vielä hyvä nälkä molempiin vesistöihin.

Kevään edetessä (hitaasti vieläkin, mutta kuitenkin) ollaan keskitytty enemmän ja enemmän sen ison kuhan löytämiseen. Uusia järviä etsitty kuhan kuparinen kiilto silmissä.
Toki niitä haukiakin on matkalle osunut, melkeimpä jokainen vesistö kuitenkin pitää sisällään sen suuren hauen, useasti vielä useammankin. Ja haukia ollaan tietysti ongittu kun kohdalle on sopivasti sattunut. Kuitenkin se kuha on ollut ykköskohde.

Alku on tietysti ollut hankala kun lajista ei isompaa kokemusta kummaltakaan löydy. Paperilla hyviltä näyttäneisiin olosuhteisiin ollaan tehty aikalailla täysin pummeja reissuja ja huonoihin olosuhteisiin ollaan onnistuttu vielä huonommin.
Milloin kuhilla on ollut niin kiire ettei täsmäsuvin nopeus riitä niiden päälle pääsemiseen ja toisinaan ne pelkäävät kaikkea mitä siimalla vedenpinnan alle lasket.
Jonain päivinä on kaikkea tultu kyllä uteliaasti katsomaan, mutta tärpit ovat jääneet puuttumaan.
Livesightilla on kyllä hieno seurata mitä kaikkea se kuha siellä veden alla touhuaa, yksikin innostui heittämään voltteja kumin ympärillä ja jäi vahingossa kylkievästään koukkuun kiinni. On se erikoinen kaveri.

Mutta kun tarpeeksi vesillä touhuaa, osuu se onnistuminen suviinkin.

Ensimmäisen kerran osuin selkeään kuhan syönti-ikkunaan, tuntui että jokainen kuha mikä näkyi oli saatavissa, ne eivät välittäneet veneestä ja löivät kumiin kiinni sen suurempia ihmettelemättä. Tästä ikkunasta sainkin usemman kohdekalan, isoimpana hieman yli 7 kiloinen pullea kuha ja samalla itselle uusi ennätys.
Yhden hyvän kalan onnistuin tiputtamaankin siiman päästä.

Toninkin kanssa osuttiin tälläiseen hetkeen ja saatiin molemmat ronkittua kalat esille, ei jättejä mutta kaloja kuitenkin.

Yhdellä reissulla osuin kuitenkin johonkin niin erikoiseen hetkeen, etten vieläkään ole siitä täysin toipunut.
Hetken luotaamisen jälkeen viisto piirsi hyvän kalan, venettä kalan päälle ja jigiä naamaan. Nousee katsomaan niin kuin niin monta kertaa ennenkin. Tuijottaa jigiä aivan naama kiinni siinä ja samassa tärähtää.
Olin itse asiasta varmasti yhtä yllättynyt kuin huijatuksi tullut kuhakin. Pinnassa hetki tuttua heilumista ja kala haaviin. Näen heti että haavin pohjalla makaa selkeästi oma ennätyskuha. Punnitus varmistaa asian, 9.8 kiloinen sikaniska. Huh huh mikä kala.

Kaikki varmasti tietävät isosta kalasta tulevan sekavan mielentilan missä ei pysty keskittymään oikeastaan mihinkään. Selvittelen päätäni ajelemalla edestakaisin ja miettien lähtisikö jo kotiin. Välillä joku kalakin käy veneesä, mutta ajatukset ovat vieläkin tuossa uudessa ennätyksessä. Kun silmät alkavat taas näkemään viistossa kaloja, piirtyy seuraava iso kala näyttöön. Venettä päälle, tämäkään kala ei välitä päälle tulevasta varjosta vaan aloittaa tuijotuskilpailun jigin kanssa, kolmen minuutin mittainen kilpailu päättyy kuhan rajuun tärppiin. Nopeasti tämäkin kala haaviin, vielä isompi kuin edellinen. Nyt on pakko mennä maaginen kymppi rikki. 10.2 kiloa kuhaa on tosiasia, ensimmäinen kympin kuha. Aivan sairasta, aivan sairasta. .

Taas sama aivokuollut hymytila päälle ja järveä ympäri kotio lähtö jo vahvasti mielessä. Kuin toisinto edellisestä, viisto löytää ison kalan joka päästää veneen päällensä.
Tuttuun tapaan pitkä tuijotuskilpailu, mutta tämä lähtee karkuun. Ajan uudestaan kalan päälle ja jigiä veteen, nyt menee mamman hermot ja karmea pommi lyhyeen siimaan.
Tämäkin haaviin ilman sen kummempia häsläilyjä. Kurkkaus haavin pohjalle ja taas valtava kuha. 10.6 kiloa näyttää vaaka.
Tuplakympit kuhalla, ei voi käsittää. Ei voi ymmärtää. Hetki kelluttelua täysin tyhjin mielin, nyt on pakko lähteä kotio.

Irrotan jigin perukkeestakin ja sammutan luotaimet varmistaakseni että tämä reissu oli tässä. 30.6 kiloa kolmen kuhan yhteispaino. Varmasti sellainen päivä mikä ei aivan hetkeen unohdu.

Seuraavaksi sitten hkopenia miettimään ja taktiikoita siihen hiomaan.

Pitkästä aikaa tekstiä tänne. Kirjoittelut ja oikeastaan kalastelutkin jääneet tässä alkuvuodessa aika vähälle.
Töissä on vietetty luvattoman paljon aikaa, eikä toisaalta tuo karmeassa tulvassa ollut jokikaan ole juuri hinkua vesille aiheuttanut.

Mutta nyt tässä ollaan jo muutaman kerran vesille päästykin.

Talven aikana tuli päiviteltyä luotaimet täsmäsuviin, tai oikeastaan loppusyksystä hommasin jo tuon 9-tuumaisen HDS Liven livesight-anturilla.
Nyt tuli hommattua sille kaveriksi 12-tuumainen HDS Live 3in1 anturilla.

Mitä nyt muutaman kerran päässyt vesille luotailemaan, niin tarvitsee kyllä kehaista tuota setuppia. Erittäin hienoa kuvaa ja tuohan tuo live-tekniikka varsinkin veneen alta tapahtuvaan kalastukseen valtavasti lisää.

Vesille ollaan tosiaan jo keritty ja monipuolisesti ollaan kalasteltukin.
Heitetty matalia kaislanreunoja, uisteltu ja vertsuteltu.

Vertsuttelusta on kyllä kehkeytynyt ainakin minulle se kaikkein mieluisin kalastusmuoto. Pelkästään se tunne kun ison kalan näkee viistossa saa sykkeen nousemaan ja onhan se tärppi pystysiimaan vaan niin mahtavan tuntuinen.
Isoa kuhaa ollaan etsitty, mutta vielä se ei ole edes viistoon osunut. Joitain nättejä kaloja ollaan saatu kuitenkin haavissakin käymään.

Haukiakin on tuntunut löytyvän tuolta syvältä vielä varsin mallikkaasti, vaikka osa on jo varmasti suunnannut mataliin lahtiin kutuhommat mielessä.
Edellisellä reissulla hieroinkin todella kookasta haukea pohjasta, mutta yhtä pään nostoa pidemmälle en hommaa saanut vietyä.

Odotellaan että kevät alkaa kunnolla ja päästäisiin eroon noista ainaisista kovista tuulista.
Soutari, kova tuuli ja järven selältä kuhan etsiminen kun ei ole mikään mukava yhdistelmä.

Kireitä siimoja kaikille täksi vuodeksi!

Alkaa olemaan aika paketoida tämä kausi. Ainakin siis kalenterillisesti, kelithän näyttävät siltä että kausi 2020-saattaa alkaa hyvinkin nopeasti.

Mutta takaisin tähän kauteen. Talven pimeät illat kulutettiin suunnittelemalla ja rakentamalla omaa shadi-mallia. Plastisolin valamisesta ei kokemusta aiemmin ollut ja 300 grammaiseen shadin valaminen meinasikin aiheuttaa harmaita hiuksia.
Tuollainen määrä plastisolia jäähtyessään kutistuu melkoisesti ja aiheuttaa kaikennäköisiä lommoja ja imuja valmiiseen tuotteeseen. Kaloja nämä lommot eivät varmasti haittaa, mutta allekirjoittaneen silmään ne paistoivat todella pahasti. Näistäkin selvittiin kokeilemalla erilaisia valutekniikoita ja vihdoin muotista alkoi tulla halutun näköistä shadia.

Kausi päästiin aloittamaan maaliskuussa ja siimanpäässä molemmilla roikkuivat oman pajan tuotokset. Harvoin kauden alkua odotettu ja jännitetty yhtä paljon.
Ensimmäisenä päivänään kumi toi veneeseen kolme yli seitsemän kilon haukea, fiilis oli vähätellen sanottuna mahtava. Ensimmäinen kympin ylityskin kumille osui alkukevääseen, vielä mukavalla marginaalilla. Reilu 11-kiloinen hauki sai toimia slayerin kymppikerhon puhkaisijana.

Kutua edeltävät hetket uisteltiin penkkoja ja kudun jälkeen siirryttiin heittelemään matalikkoja ja kaislanreunoja. Tämä on oikeastaan ainoa hetki vuodesta kun kalastamme isoa haukea alle 2 metrin vedestä.

Olikin hienoa kaivaa jerkkirasia pitkän tauon jälkeen esille ja antaa ”busille” kyytiä. Jos kudun jälkeisestä kalastuksesta joku yksittäinen hetki pitäisi mainita, se olisi varmasti tuplatärppi suurhauilta. Hirveellä sähläämisellä ja tuurilla saatiin molemmat kalat haavin pohjalle.

Alkukesästä käytiin haistelemassa lapinsuurvirran, Kemijoen virtauksia. Kalallisesti reissu ei meille mikään menestys ollut, mutta hauskaa oli senkin edestä. Parhaimpana reissusta mieleen painui Teemun yli 13-kiloinen mahtihauki ja Jaakon kova suora 116 senttisten haukien kanssa. Plussana tietysti mahtavat maisemat ja mukavat ihmiset.

Muuten kesä tuli touhuttua kaikkea ja melkein kaikkien kalojen kanssa. Ahventa, kuhaa, haukea ja samalla vähän isoja särkikaloja. Vertsuillen, vetäen ja rannalta heitellen. Ahveneen tulikin panostettua selkeästi enemmän ja se näkyikin kahtena kilon rajan ylityksenä, joesta näitä isoja ahvenia en kuitenkaan löytänyt. Kovasta yrityksestä huolimatta.

Kuhia tulikin yritettyä oikein tosissaan, jopa niin tosissaan että ensikautena kalastan kuhat jostain muualta kuin joesta. Niin hankalia ne ovat. Yhden yli kuuden kilon kalan kuitenkin onnistuin saamaan.

Haukia kesään osuikin paljon ja ennätystäkin paranneltiin pariin otteeseen. Tästä ajanjaksosta hienoimman hetken valitseminen on kuitenkin helppoa. Annan elämän toinen hauki, 117 senttinen ja melkein 12 kiloinen. Nopeasti vedettyyn 3 sentin ahvenvaappuun. Tämänkin kalan kohdalla oli hieman tuuria että se haaviin saatiin. 0.30 fluoro oli kiilautunut juuri sopivasti kalan hampaan väliin, eikä tästä johtuen mennyt poikki.

Pajallakin tuli viihdyttyä ja oma vertsukumi näki päivänvalon. Taas tarvittiin useampi testivalu ja tuumailua, ennenkuin muotista ulos tuleva jigi miellytti omaa silmää.

Sitten syksy, johon tietysti oli ladattu kovimmat odotukset. Ja se osottautuikin kaiken haastavimmaksi. Mitä paremmalta olosuhteet näyttivät ja vaikuttivat, sitä vaikeammaksi haukien saaminen muuttui.

Välillä oli järvillä sellaisia päiviä että kuhat löivät kumeihin paljon haukia hanakammin. Mitään syytä tähän en keksi, ehkä pitkään jatkunut korkeapaine ja pohjoistuuli, tai sitten vaan ei osattu.

Tämänkin ajankohdan huippuhetki on helppo mainita. Hk open syksy ja sen tapahtumat. Ykkösjärvemme oli täysin jumissa ja päivän tyhjänhieromisen jälkeen muutettiin täysin suunnitelmaa ja valittiin järvi jolla ei pitkään aikaan ole tullut käytyä. Ja se toimi! Ja samalla ei toiminut.
Kaksi kalaa korttiin, toisen ollessa kuitenkin 116 senttinen ja 13.4 kiloinen. Ennätys uusiksi ja vielä omalla vertsukumilla.

Omalle kohdalle osui kauden aikana monta hienoa kalaa. Sain ehkä jopa enemmän kuin uskalsin pyytääkään.
Suurhaukia tuli itselle 55 kappaletta, joista 10 puhkaisivat kerhokalan rajan. Täsmävertikaali osottautui tänä vuonna tehokkaimmaksi pyyntimuodoksi niin suurhaukien kuin kymppienkin valossa. 7 kymppiä ja 35 suurhaukee kertovat vertikaalijigauksen tehosta myös hauenkalastuksessa.
Yli 6 kilon kuhia tuli kaksi, molemmat vertsuttaen. Toinen tosiaan otti slayeriin perinteisen vertsujigin sijaan. Yli kilon ahvenia kaksi joista toinen vaapulla ja toinen jigillä.

Rutavan tilastot ovat tietysti vielä paremmat kun siihen lasketaan Toninkin kalat. Vaikkei toni tänä vuonna paljoa vesille kerinnytkään, no ensi vuonna lisää ja kovempaa.

Mutta kaikenkaikkiaan siis mahtava kausi, paljon tuli taas uutta opittua ja tutustuttua hienoihin ihmisiin vesillä.

Hienoa myös käydä katsomassa sivun kävijätietoja, joku siellä aina sillointällöin käy katselemassakin juttuja. Antaa lisävirtaa ja intoa kirjoitella.

Vaikkei kausi vielä täysin ohi olekaan, niin kirjoitellaan jotain ajatuksia ja mietteitä tästä kauniista vuodenajasta. Tänä vuonna tosin tuntui siltä, että loppukesästä hypättiin suoraan alkutalveen ja jätettiin syksy välistä. Pohjoisesta virrannut kylmä ilma jäähdytti vedet todella nopeasti ja tuntui ettei haukien tankkaus järvillä päässyt oikeastaan alkamaankaan.

No sitten itse kalastukseen. Niin kuin yllä mainitsin, niin hauenkalastus oli varsin haastavaa. Hienoja kaloja kyllä osui siiman päähän, mutta kunnon mayhemi päiviin ei oikein osuttu. Välläristä ei montaa haukea järviltä löydetty, eikä uistelemalla taidettu saada juuri mitään merkittävää saalista.
Hauet ovat maanneet pohjassa ja ainoa tapa saada näitä kaloja tuntui olevan vertsukumin tarjoaminen aivan kalan naamaan. Tämäkään ei aina tärppiä taannut, vaan hauki saattoi nousta katsomaan kumia ja tämän jälkeen sukeltaa takaisin pohjaan.

Kuhat sen sijaan tuntuivat olevan usein haukia kovemmalla syönnillä. Vertikaalijigaamalla jonain päivinä, kuhat löivät kumeihin jopa paremmalla prosentilla kuin hauet. Mitään jättikuhia emme saaneet veneeseen ylös asti, mutta kyllä niitäkin tarjoiltiin. Harmittavia karkuutuksia selvästi painavilta kaloilta. No jääpähän kova nälkä tuon kuparikyljen suhteen ensikaudeksi.

Ahvenhommat jäi harmittavan vähälle, enkä oikein tiedä miksi. Hienoa kalastusta ja mukavaa vaihtelua kaikujen tuijottamiseen sijaan.
Toki ehtiihän sitäkin vielä, jotenkin nuo hauet ja kuhat vaan veivät voiton kun reissuja suunniteltiin. Vaikka kiloinen ahven hieno kala onkin, niin saan silti itse isommat kiksit suuresta hauesta tai kuhasta.

Tonikin kerkesi syksyn mittaan Suvin keulaan istuskelemaan useamman kerran. Vaikkei yksinään kalastuksessakaan mitään vikaa ole, niin onhan jaettu ilo aina kaksinkertainen. Ja jaettu harmitus vaan puolikas normaalista.

Oma vertsukumi valmistui hieman etuajassa, suunnitelman mukaan se piti hieroa kuntoon vasta talven aikana, mutta hyvä näin.
HK-openissa siihen tärähti tuo 13.4 kiloinen mahtihauki ja yksi muukin kerhokala kävi sitä maistamassa. Onhan itse tehdyllä vieheellä saatu hauki jotenkin erilainen, vaikkei kaupallisilla vieheillä kalankaan saanti ole koskaan harmittanut.

Kausi jatkuu toivottavasti vielä, toivotaan ettei tuo veden kovempi muoto ehdi muodostua kalapaikkojen päälle vielä hetkeen.
Viikonloppuna täytyy ainakin yrittää vesille päästä.